Case Trailhead
Kun aloitin matkani Salesforcen parissa tammikuussa 2017, tunsin järjestelmän nimeltä ja olin kerran tai kaksi nähnyt sen.
Oppimiskäyrä oli siis varsin jyrkkä, mutta yrityksenä Salesforce on panostanut erittäin paljon itseoppisen auttamiseen, juurikin tuon Trailhead -koulutusympäristön kautta.
Kun suoritat lyhyitä tehtäväkokonaisuuksia, traileja, saat pisteitä ja badgejä eli suoritusmerkkejä.
Kun saat riittävän monta badgea, etenet ranking -tasoilla.
Kokonaisuus innostaa oppimaan, koska menestyksestä palkitaan. Ja, aina voi toki kisata kollegojen tai kurssikavereiden kanssa.
Viralliset Salesforce sertifioinnit ovat sitten asia erikseen, mutta Trailhead antaa mahdollisuuden tunnistautua LinkedIn, Google+ ja Facebook -tunnuksilla eli vaikka teillä ei Salesforcea käytettäisikään, niin voit halutessasi tutustua siihen ja miettiä sen jälkeen jatkokoulutusta sertifiointi- ja työllistymismielessä.
Case Duolingo
Duolingo tuli käyttööni nyt syksyllä. Ajatukseni oli mennä ensin kansalaisopiston kielikursseille, mutta ilmoittautumisen koittaessa en voinut olla varma olenko paikkakunnalla enää jouluna, joten rahallinen panostus olisi hyvinkin voinut mennä hukkaan.
Onneksi ystäväni suositteli Duolingoa. Sen käyttö on vaivatonta, koska se kulkee aina mukana mobiilisovelluksena, päivittäisen tavoitteen saavuttaminen vie, kielestä ja osaamisesta riippuen, 10-20 minuuttia.
Alkuperäisen valikoiman lisäksi mukaan tarttui vielä tsekki, koska eräässä kirjallisuusryhmässä törmäsin kehuihin erään kirjailijan tsekinkielisistä käännöksistä, ja tämä herätti ajatuksen, että jospa opettelisin lukemaan muillakin kielillä kuin suomeksi ja englanniksi.
Duolingon tapa esittää kokemuspisteitä ei aivan ole vertailukelpoinen eri kielien välillä.
Todellisuudessa osaamisjärjestys on saksa, italia, tsekki ja japani, mutta tasoero saksan ja italian välillä on paljon suurempi kuin italian ja tsekin välillä vaikka pistetaulukko väittääkin juuri toisinpäin.
Japanin osalta olen vielä vahvasti kiinni merkistössä ja ihmettelen mm. miksi sekä merkki じ (ji) että merkki ぢ (dji) lausutaan käytännössä identtisesti.
Tätäkin palvelua voin suositella, sillä varauksella, että myös koulutuksen tasossa eri kielten välillä on eroja, joten natiivipuhujaksi tällä tuskin oppii.
Yhteenveto
Kahden esimerkin perusteella on toki mahdotonta muodostaa aukotonta käsitystä erilaisista pelillistetyistä oppimisalustoista, mutta ainakin nämä molemmat ovat sellaisia, jotka tekevät mitä lupaavat.
Oppimista tapahtuu, se tuntuu hauskalta, se rakentuu aiemman oppimisen päälle ja siitä on konkreettista hyötyä.
Minulle tämänkaltainen oppiminen tuntuu sopivan, mutta ainakin Salesforcen tapauksessa vaaditaan myös formaalimpaa koulutusta sekä työssä oppimista pelaamisen lisäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti