Kuntoilusta

Toimistotyöläisenä tulisi pitää huolta myös fyysisestä jaksamisesta.

Kukin tekee sitä tavallaan, tai ei tee.

Yksi tapa tuntuu olevan, että sekin on suorite. Sitä mitataan aktiivisuusrannekkeilla, vertaillaan tilastoja, lasketaan ruokamääriä ja optimoidaan.

Tuo tapa tuntuu itselleni täysin vieraalta. 

On/off -suhde kuntoiluun on peruja koululiikunnasta. Ylipainoisena ja motorisesti kömpelönä en kokenut, että mikään laji on minua varten. En myöskään kokenut liikuntatunteja positiivisena asiana, joten vietinkin myöhemmin useita niistä pingistä pelaten.

Kun tein paluumuuton Jyväskylään v. 2008, aloitin kuntoilemaan pelaamalla sulkapalloa. 

Jatkoin niin kauan kuin selkä kesti hyppimistä. 

Sen jälkeen on ollut lupaavia startteja, muttei mitään pysyvää.

Alkukesästä 2017 kuntoilu sai hyvän alun, kävin ystäväni kanssa seikkailemassa useilla "vuorilla" Jyväskylän lähellä. Arkielämä kuitenkin vyöryi päälle heinäkuussa ja hyvin alkanut putki katkesi.

Tänä vuonna päätin, että jotain on tehtävä. Hellejakson jälkeen oli tarkoitus aktivoitua ulkoilemaan, mutta kantakalvon tulehdus esti sen. 

Onneksi samainen ystäväni vinkkasi, että paikallinen uimahalli oli päättänyt tehdä kampanjan loppuvuodeksi. Lokakuun ja joulukuun välillä saa rannekkeella käydä kerran päivässä uimassa, vesijumpassa, vesijuoksemassa ja kuntosalilla.

Ranneke maksoi 115€, kun normaali aikuisten kertalippu on 9€. Eli 14. kerta on ilmainen. 

Ostin rannekkeen viimeisenä myyntipäivänä 7.10. ja olen käyttänyt sitä nyt neljästi. Huomenna olisi ollut viides kerta, mutta alkava miesflunssa estää sen toteutumisen. 

Olen kuitenkin löytänyt nyt keinon jolla voin pitää yllä ja parantaa kuntoani säästä ja kantakalvon tulehduksesta huolimatta. 

Pelillistetty oppiminen

Pelaaminen, ja leikkiminen, on kivaa. Oppiminen on kivaa. Kun voi oppia pelaamalla, on oikein kivaa.


Case Trailhead

Kun aloitin matkani Salesforcen parissa tammikuussa 2017, tunsin järjestelmän nimeltä ja olin kerran tai kaksi nähnyt sen.

Oppimiskäyrä oli siis varsin jyrkkä, mutta yrityksenä Salesforce on panostanut erittäin paljon itseoppisen auttamiseen, juurikin tuon Trailhead -koulutusympäristön kautta. 

Kun suoritat lyhyitä tehtäväkokonaisuuksia, traileja, saat pisteitä ja badgejä eli suoritusmerkkejä.

Kun saat riittävän monta badgea, etenet ranking -tasoilla. 

Tasoja on 7, ja niihin tarvitaan 1,5,10,25,50 ja 100 badgea. Kaikki aloittavat ranking tasolla 0, Scout. Tarkemmin täällä.


Kokonaisuus innostaa oppimaan, koska menestyksestä palkitaan. Ja, aina voi toki kisata kollegojen tai kurssikavereiden kanssa.

Viralliset Salesforce sertifioinnit ovat sitten asia erikseen, mutta Trailhead antaa mahdollisuuden tunnistautua LinkedIn, Google+ ja Facebook -tunnuksilla eli vaikka teillä ei Salesforcea käytettäisikään, niin voit halutessasi tutustua siihen ja miettiä sen jälkeen jatkokoulutusta sertifiointi- ja työllistymismielessä.



Case Duolingo

Duolingo tuli käyttööni nyt syksyllä. Ajatukseni oli mennä ensin kansalaisopiston kielikursseille, mutta ilmoittautumisen koittaessa en voinut olla varma olenko paikkakunnalla enää jouluna, joten rahallinen panostus olisi hyvinkin voinut mennä hukkaan.

Onneksi ystäväni suositteli Duolingoa. Sen käyttö on vaivatonta, koska se kulkee aina mukana mobiilisovelluksena, päivittäisen tavoitteen saavuttaminen vie, kielestä ja osaamisesta riippuen, 10-20 minuuttia.

Alkuperäisen valikoiman lisäksi mukaan tarttui vielä tsekki, koska eräässä kirjallisuusryhmässä törmäsin kehuihin erään kirjailijan tsekinkielisistä käännöksistä, ja tämä herätti ajatuksen, että jospa opettelisin lukemaan muillakin kielillä kuin suomeksi ja englanniksi.


Duolingon tapa esittää kokemuspisteitä ei aivan ole vertailukelpoinen eri kielien välillä.

Todellisuudessa osaamisjärjestys on saksa, italia, tsekki ja japani, mutta tasoero saksan ja italian välillä on paljon suurempi kuin italian ja tsekin välillä vaikka pistetaulukko väittääkin juuri toisinpäin.

Japanin osalta olen vielä vahvasti kiinni merkistössä ja ihmettelen mm. miksi sekä merkki じ (ji) että merkki ぢ (dji) lausutaan käytännössä identtisesti.

Tätäkin palvelua voin suositella, sillä varauksella, että myös koulutuksen tasossa eri kielten välillä on eroja, joten natiivipuhujaksi tällä tuskin oppii.



Yhteenveto

Kahden esimerkin perusteella on toki mahdotonta muodostaa aukotonta käsitystä erilaisista pelillistetyistä oppimisalustoista, mutta ainakin nämä molemmat ovat sellaisia, jotka tekevät mitä lupaavat.

Oppimista tapahtuu, se tuntuu hauskalta, se rakentuu aiemman oppimisen päälle ja siitä on konkreettista hyötyä.

Minulle tämänkaltainen oppiminen tuntuu sopivan, mutta ainakin Salesforcen tapauksessa vaaditaan myös formaalimpaa koulutusta sekä työssä oppimista pelaamisen lisäksi.

Tasavauhtimies on turvallinen valinta?

Ajelin äsken kotiin ja matkalleni eteeni osui ns. tasavauhtimies.

Jyväskylän Rantaväylällä Tampereen suunnasta tullessa nopeusrajoitus muuttuu lyhyellä välillä ensin 80km/h -> 60km/h ja sitten 60km/h -> 70km/h.

Tasavauhtimies edelläni ajoi jämäkkästi nopeudella 75km/h, ja tästä johtui mieleeni viime viikon loppupuolella LinkedInissä käyty keskustelu, jossa aiheena olivat ne organisaation työntekijät, jotka eivät ehkä ole eniten äänessä, mutta ovat vahvasti taustalla vaikuttamassa siihen, että projektit saadaan maaliin.

Kysymys onkin, onko tasavauhtimies se turvallinen valinta, luottopelaaja, joka tekee sen työnsä nostamatta itseään hännästä, henkilö, joka ehkä jää hieman huomaamatta?

Minusta ei. 

Tasavauhtimies kokee ehkä olevansa juuri sellainen, mutta toiminnallaan hän nimenomaisesti osoittaa, ettei ole. Kun organisaatiolla tai muilla asiantuntijoilla ei ole kiire, hänellä on, kun oikeasti kiire ja tarvitaan venymistä, hän törmää omaan maksimiinsa, eikä pysty tai halua venymään sen ylitse, mutta vaikuttaa kiireiseltä.

Voiko asialle siis tehdä jotain? 

Minusta voi.

Tasavauhtimiehen esimiehen olisi kyettävä huomaamaan tämä epäsuhta, joka voi olla hyvinkin vaikea huomata, koska mittaristot eivät mittaa hetkellistä suoritetta, vaan pitkän ajan trendiä.

Myöskään mahdolliset poissaolot eivät nosta tasavauhtimiestä esille, koska hän ei ole poissa normaalista poikkeavia määriä. 

Pitääkö siis mittaristoja muuttaa?

Ehkä, mutten osaa sanoa miten.

Ehkä eniten vaaditaan kokemusta esimieheltä, jos on kerran tavannut tasavauhtimiehen, tunnistaa sellaisen jatkossakin.

Asiaan liittyy kysymyksiä ja keskustelua mm.

• Onko hän oikeassa tehtävässä?
• Onko tehtävä sellainen, joka vaatii enemmän?
• Voiko tilannetta muuttaa koulutuksella?
• Voiko esimies tehdä jotain, jotta tilanne muuttuu?
• Voiko tiimi tehdä jotain, jotta tilanne muuttuu?

Ja lopuksi, olenko minä koskaan ollut tasavauhtimies?

Kyllä varmaan. 

Reiluun 20-vuoteen mahtuu kuitenkin erilaisia elämänvaiheita, erilaisia yllätyksiä siviilielämässä, erilaisia organisaatioita ja esimiehiä sekä erilainen minä.