Kävin tänään pitkästä aikaa toimistolla.
Syitä etätyöhön on monia, mutta emme ruodi niitä nyt tässä yhteydessä.
Aamupäivän vierailuun oli kaksi syytä.
Toimistolle on tullut uusia ihmisiä ja työpisteitä on sijoiteltu viime perjantaina uudelleen. Kävin siis siirtämässä näytöt ja muun rekvisiitan uudelle työpisteelle ja ehdin tervehtiä myös huonekaveria.
Toinen syy oli Välitavoitekeskustelu.
4-6 viikkoa työsuhteen alkamisesta meillä järjestetään esimiehen kanssa keskustelu, jossa täydennetään HR:n laatimaa lomaketta.
Ja tämä on se ydin:
Sain hämmentävän hienoa palautetta, joka oli peräisin koko triumviraatilta eli omalta esimieheltä, tiimin palvelupäälliköltä ja esimiehen esimieheltä.
Viimeinen 1,5 viikkoa on ollut hieman tikkuista työhön liittymättömien tekijöiden vuoksi*, mutta avoin keskustelu myös niistä asioita esimiehen kanssa teki yhdessä tuon palautteen kanssa tästä aamusta varsin onnistuneen.
*Tulossa saattaa olla olkapäähän kohdistuva leikkaus.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Work smarter. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Work smarter. Näytä kaikki tekstit
tiistai 11. kesäkuuta 2019
tiistai 21. toukokuuta 2019
Karavaanari on kaikkien kaveri?
Pitääkö töissä olla kaikkien kaveri?
Ei pidä, mutta kaikkien kanssa pitäisi tulla toimeen.
Eikä kukaan saisi olla karavaanari, koska maantiellä ja työelämässä karavaanari estää joutuisan matkanteon.
Mietitään tuota organisaation karavaanaria hetken aikaa:
Ei pidä, mutta kaikkien kanssa pitäisi tulla toimeen.
Eikä kukaan saisi olla karavaanari, koska maantiellä ja työelämässä karavaanari estää joutuisan matkanteon.
Mietitään tuota organisaation karavaanaria hetken aikaa:
- Ehkä hän on tottunut tekemään työnsä tietyllä tavalla ja muutos vaikuttaa liian nopealta?
- Ehkä hän on epävarma omasta roolistaan ja haluaa siksi jatkaa tutulla polulla?
- Ehkä hän ei ole huomannut, että takana on jono?
Parhaiten karavaanaria voi auttaa esimerkillä. Sen esimerkin voi tarjota oma tiimi tai esimies, mutta kenenkään ei ole enää vuonna 2019 pakko olla se, joka yksin vetää sitä kivirekeä perässään.
Oma kokemukseni on ensisijaisesti ICT-alalta, jossa työvälineet ja -ympäristöt muuttuvat n. 3 vuoden syklillä, mutta olen tehnyt muutakin, ja peräänkuulutan ketteryyttä myös omassa ajattelussani.
Yhä kiihtyvä digitalisaatio kuluttajapuolella haastaa organisaatioiden kulttuuria ja prosesseja. Muutos on ollut vauhdikasta mm. telekommunikaatiossa ja pankkipalveluissa, mutta mikään sektori ei ole "turvassa" emmekä me voi enää turvautua samaan ajattelumalliin kuin aiemmin.
Onko organisaation karavaanari siis kenenkään kaveri?
Oma kokemukseni on ensisijaisesti ICT-alalta, jossa työvälineet ja -ympäristöt muuttuvat n. 3 vuoden syklillä, mutta olen tehnyt muutakin, ja peräänkuulutan ketteryyttä myös omassa ajattelussani.
Yhä kiihtyvä digitalisaatio kuluttajapuolella haastaa organisaatioiden kulttuuria ja prosesseja. Muutos on ollut vauhdikasta mm. telekommunikaatiossa ja pankkipalveluissa, mutta mikään sektori ei ole "turvassa" emmekä me voi enää turvautua samaan ajattelumalliin kuin aiemmin.
Onko organisaation karavaanari siis kenenkään kaveri?
sunnuntai 19. toukokuuta 2019
Tiimin määritelmä?
Nykyisessä työssäni minulla on 3 kollegaa, joiden kanssa hoidamme päivittäisiä taskeja. Hallinnollisesti yksi heistä kuuluu eri tiimiin kuin me muut. Organisaation kautta tiimillämme on palvelupäällikkö.
Ketterässä organisaatiossa tiimin määritelmä elää ja joustaa, se kokoaa mm. yhteen eri paikkakunnilla työskenteleviä asiantuntijoita joko projektitiimiksi tai pysyvämmäksi core-tiimiksi, joka keskittyy esimerkiksi yhteen teknologiaan.
Tässä tapauksessa me olemme core-tiimi, keskitymme SharePoint -teknologiaan.
Mikä on palvelupäällikön rooli ja kuuluuko hän tiimiin?
Palvelupäällikkö ei ole hallinnollinen esimies, mutta hänellä on omat tehtävänsä core-tiimin ympärillä ja näin ollen hän on osa tiimiä.
That being said, yksi osa minun työnkuvaani on tehdä palvelupäällikön työstä helpompaa.
Miksi, voisi joku kysyä? Siksi, että loppukädessä meidän molempien palkan maksaa asiakas, ja me molemmat työskentelemme asiakaspalvelussa.
Asiantuntijaorganisaation ainoa perustehtävä on asiakaspalvelu. Erilaisia sisäisin hankkeita tehdään, mutta niidenkin ytimessä pitäisi olla asiakas.
Ketterässä organisaatiossa tiimin määritelmä elää ja joustaa, se kokoaa mm. yhteen eri paikkakunnilla työskenteleviä asiantuntijoita joko projektitiimiksi tai pysyvämmäksi core-tiimiksi, joka keskittyy esimerkiksi yhteen teknologiaan.
Tässä tapauksessa me olemme core-tiimi, keskitymme SharePoint -teknologiaan.
Mikä on palvelupäällikön rooli ja kuuluuko hän tiimiin?
Palvelupäällikkö ei ole hallinnollinen esimies, mutta hänellä on omat tehtävänsä core-tiimin ympärillä ja näin ollen hän on osa tiimiä.
That being said, yksi osa minun työnkuvaani on tehdä palvelupäällikön työstä helpompaa.
Miksi, voisi joku kysyä? Siksi, että loppukädessä meidän molempien palkan maksaa asiakas, ja me molemmat työskentelemme asiakaspalvelussa.
Asiantuntijaorganisaation ainoa perustehtävä on asiakaspalvelu. Erilaisia sisäisin hankkeita tehdään, mutta niidenkin ytimessä pitäisi olla asiakas.
tiistai 19. helmikuuta 2019
Asenne ratkaisee
Miltä kuulostaisi seuraava?
Tätä olen nyt 3 päivää tehnyt, huomenna on kurssin viimeinen päivä.
Päivät ovat olleet väsyttäviä, koska työpajatyyppisestä lähestymisestä huolimatta, kouluttaja on se, joka on useimmiten äänessä.
Mutta, eihän kukaan minua pakottanut ja koulutussisällönkin suunnittelin itse.
Ja siksi tämä on ollut huikeaa.
Ryhmä on vapautunut heti ensimmäisen päivän jälkeen ja olemme keskustelleet mm. Pietarin valoista marraskuussa, vanhoista Neuvostoliiton aikaisista matkustajavaunuista sekä Lähi-idän ruokakulttuurista. Olen myös päässyt maistamaan erään osallistujan tekemää täytettyä flatbrediä, jota haluan kokeilla valmistaa itsekin.
Huomenna on taas mukava lähteä töihin. Ainoa harmi on, että tämän ryhmän osalta kyseessä on tosiaan viimeinen päivä ja koska jokainen ryhmä luo koulutuksen, en tiedä millaiset seikkailut minua vielä tänä keväänä odottavat, mutta suhtaudun niihin optimistisesti.
Saamani palaute on kaunista, mutta numeraalinen keskiarvo on kyllä liian korkea, sen lasken kohteliaisuuden piikkiin. Itse olen saanut taas muistutuksen, että kun lähestyn ihmistä ihmisenä, arjessa tai töissä, ja tarkoitus on auttaa, ei päteä, on homman hoitaminen paljon helpompaa, antoisampaa ja kiinnostavampaa.
Millainen sinun päiväsi oli tänään?
- 4x4 tuntia koulutusta arjen digitaidoista
- 15 osallistujaa
- vähintään 6 kansalaisuutta
- ryhmällä ei ole yhteistä kieltä
- ryhmän suomen kielen osaaminen on heterogeenistä
- koulutussuunnitelma on vain ohjeellinen.
Tätä olen nyt 3 päivää tehnyt, huomenna on kurssin viimeinen päivä.
Päivät ovat olleet väsyttäviä, koska työpajatyyppisestä lähestymisestä huolimatta, kouluttaja on se, joka on useimmiten äänessä.
Mutta, eihän kukaan minua pakottanut ja koulutussisällönkin suunnittelin itse.
Ja siksi tämä on ollut huikeaa.
Ryhmä on vapautunut heti ensimmäisen päivän jälkeen ja olemme keskustelleet mm. Pietarin valoista marraskuussa, vanhoista Neuvostoliiton aikaisista matkustajavaunuista sekä Lähi-idän ruokakulttuurista. Olen myös päässyt maistamaan erään osallistujan tekemää täytettyä flatbrediä, jota haluan kokeilla valmistaa itsekin.
Huomenna on taas mukava lähteä töihin. Ainoa harmi on, että tämän ryhmän osalta kyseessä on tosiaan viimeinen päivä ja koska jokainen ryhmä luo koulutuksen, en tiedä millaiset seikkailut minua vielä tänä keväänä odottavat, mutta suhtaudun niihin optimistisesti.
Saamani palaute on kaunista, mutta numeraalinen keskiarvo on kyllä liian korkea, sen lasken kohteliaisuuden piikkiin. Itse olen saanut taas muistutuksen, että kun lähestyn ihmistä ihmisenä, arjessa tai töissä, ja tarkoitus on auttaa, ei päteä, on homman hoitaminen paljon helpompaa, antoisampaa ja kiinnostavampaa.
Millainen sinun päiväsi oli tänään?
tiistai 5. helmikuuta 2019
Aktiivimalli vain muistoksi jäi
Mikään salaisuus ei ole, että olen freelancer töiden ohella myös työnhakija. Olen siis Aktiivimallin alainen.
Se, mitä se käytännössä tarkoittaa, voidaan hyvin tiivistää tänään siviilisomessani julkaisemaani tekstiin:
"Aktiivimallin vaatimuksesta pakollisen Työnhakuklubin osalta olen nyt kuitannut tämän ja torstain suorittamalla kovin mahtipontisen kuuloiset "verkkokurssit":
Olet suorittanut kurssin Itsensä työllistäminen!
Olet suorittanut kurssin Sosiaalinen media työnhaussa!
Tietysti näin 1,5 yritystä perustaneena ja melkein 1000 hengen LinkedIn verkostolla tämä tuntuu aika surrealistiselta."
En ole yksin tai ainoa.
En ole myöskään ainoa, joka on saanut joskus kirjeen TE-toimistolta:
Käytämme siis yhteiskunnan varoja ostaaksemme yrityksiltä palveluita, joita palveluiden kohteena olevat henkilöt eivät automaattisesti tarvitse, jotta "säästämme" yhteiskunnan varoja.
On varmasti henkilöitä, joille em. koulutus on hyödyksi, mutta se, että kategorisesti niputamme jokaisen työnhakijan osaksi yhtä suurta massaa on resurssien haaskaamista ja ihmisten motivaation tuhlaamista.
Oheisen kirjeen mukaisilla toimilla taas tuhlaamme sekä työnhakijan että hakijayrityksen aikaa, koska molemmat tietävät, että pakkoavioliitto ei ole millään tavalla järkevä.
Työelämä on ollut jo kauan murroksessa, ja teknologinen kehitys muokkaa sitä yhä edelleen, mutta agraariyhteiskunnan tai liukuhihnatyön menetelmät eivät enää mitenkään toimi nyt tai tulevina vuosina.
tiistai 29. tammikuuta 2019
Tästä se ajatus lähti
Sunnuntaina palasin Tampereelta, ja LinkedIn feedissä pomppasi esille oheinen päivitys.Paljon oli jo siinä vaihessa kommentoitu, ja luinkin kommentteja, mutta halusin ottaa hieman aikaa ja etäisyyttä vastaukseeni.
Oma verkostoni on kohtuullisen laaja, mutta siltikin painottunut asiantuntijatyötä tekeviin yksilöihin. Me olemme monestikin saaneet valita, mitä työtä teemme, koska olemme olleet onnekkaita, olemme opiskelleet ilman yhteiskunnan paineita nopeasta valmistumisesta, ja löytäneet sen duunin, joka on meille mieleinen.
Sellaisen, jossa voimme toteuttaa itseämme ja kehittyä. Sellaisen työn, jossa palkka on vain osatekijä, koska työyhteisö ja tekemisen meininki ovat tärkeämpiä.
Joillakin meistä on mahdollisuus 'hidastaa elämää', lähteä retriittiin itsemme kehittämiseksi tai miettiä työn merkitystä elämässä.
Mutta?
Miten hyvin meidän keskiluokkainen elämämme toimii, jos yhteiskunnallinen sopimus siitä, että ketään ei jätetä, rikkoutuu?
Ja, osaammeko me arvostaa sitä elämää, jossa työ ei ole itsensä toteuttamisen paikka, vaan vain keino hankkia leipää ja voita aamupalapöytään?
Kyllä, tämä teksti on provosoiva, mutta sellainen on yhteiskunta jossa elämme.
perjantai 4. tammikuuta 2019
2019
Siviilisomen puolella ja osin LinkedInissä oli paljon vuoden 2018 recap julkaisuja.
4.1. on hyvä päivä asettaa tavoitteet alkaneelle vuodelle:
Tiedostan kuvituskuvan väitteen ja myönnän sen pitävän paikkaansa, mutta kaltaiselleni kesäihmiselle on paljon helpompaa buutata koneisto talvipäivänseisauksen jälkeen.
4.1. on hyvä päivä asettaa tavoitteet alkaneelle vuodelle:- pysyvä työpaikka TAI
- freelancer projektien määrän lisääminen siten, että ne kattavat kohdan 1
- Henkilöstöjohtamisen perusopinnot loppuun
- Viestinnän perusopinnot vähintään puoliksi suoritettuna
- Uintiharrastuksen jatkaminen tavoitteellisesti (kustannustekijät)
Tiedostan kuvituskuvan väitteen ja myönnän sen pitävän paikkaansa, mutta kaltaiselleni kesäihmiselle on paljon helpompaa buutata koneisto talvipäivänseisauksen jälkeen.
keskiviikko 3. lokakuuta 2018
Tasavauhtimies on turvallinen valinta?
Ajelin äsken kotiin ja matkalleni eteeni osui ns. tasavauhtimies.
Jyväskylän Rantaväylällä Tampereen suunnasta tullessa nopeusrajoitus muuttuu lyhyellä välillä ensin 80km/h -> 60km/h ja sitten 60km/h -> 70km/h.
Tasavauhtimies edelläni ajoi jämäkkästi nopeudella 75km/h, ja tästä johtui mieleeni viime viikon loppupuolella LinkedInissä käyty keskustelu, jossa aiheena olivat ne organisaation työntekijät, jotka eivät ehkä ole eniten äänessä, mutta ovat vahvasti taustalla vaikuttamassa siihen, että projektit saadaan maaliin.
Kysymys onkin, onko tasavauhtimies se turvallinen valinta, luottopelaaja, joka tekee sen työnsä nostamatta itseään hännästä, henkilö, joka ehkä jää hieman huomaamatta?
Minusta ei.
Tasavauhtimies kokee ehkä olevansa juuri sellainen, mutta toiminnallaan hän nimenomaisesti osoittaa, ettei ole. Kun organisaatiolla tai muilla asiantuntijoilla ei ole kiire, hänellä on, kun oikeasti kiire ja tarvitaan venymistä, hän törmää omaan maksimiinsa, eikä pysty tai halua venymään sen ylitse, mutta vaikuttaa kiireiseltä.
Voiko asialle siis tehdä jotain?
Minusta voi.
Tasavauhtimiehen esimiehen olisi kyettävä huomaamaan tämä epäsuhta, joka voi olla hyvinkin vaikea huomata, koska mittaristot eivät mittaa hetkellistä suoritetta, vaan pitkän ajan trendiä.
Myöskään mahdolliset poissaolot eivät nosta tasavauhtimiestä esille, koska hän ei ole poissa normaalista poikkeavia määriä.
Pitääkö siis mittaristoja muuttaa?
Ehkä, mutten osaa sanoa miten.
Ehkä eniten vaaditaan kokemusta esimieheltä, jos on kerran tavannut tasavauhtimiehen, tunnistaa sellaisen jatkossakin.
Asiaan liittyy kysymyksiä ja keskustelua mm.
Jyväskylän Rantaväylällä Tampereen suunnasta tullessa nopeusrajoitus muuttuu lyhyellä välillä ensin 80km/h -> 60km/h ja sitten 60km/h -> 70km/h.
Tasavauhtimies edelläni ajoi jämäkkästi nopeudella 75km/h, ja tästä johtui mieleeni viime viikon loppupuolella LinkedInissä käyty keskustelu, jossa aiheena olivat ne organisaation työntekijät, jotka eivät ehkä ole eniten äänessä, mutta ovat vahvasti taustalla vaikuttamassa siihen, että projektit saadaan maaliin.
Kysymys onkin, onko tasavauhtimies se turvallinen valinta, luottopelaaja, joka tekee sen työnsä nostamatta itseään hännästä, henkilö, joka ehkä jää hieman huomaamatta?
Minusta ei.
Tasavauhtimies kokee ehkä olevansa juuri sellainen, mutta toiminnallaan hän nimenomaisesti osoittaa, ettei ole. Kun organisaatiolla tai muilla asiantuntijoilla ei ole kiire, hänellä on, kun oikeasti kiire ja tarvitaan venymistä, hän törmää omaan maksimiinsa, eikä pysty tai halua venymään sen ylitse, mutta vaikuttaa kiireiseltä.
Voiko asialle siis tehdä jotain?
Minusta voi.
Tasavauhtimiehen esimiehen olisi kyettävä huomaamaan tämä epäsuhta, joka voi olla hyvinkin vaikea huomata, koska mittaristot eivät mittaa hetkellistä suoritetta, vaan pitkän ajan trendiä.
Myöskään mahdolliset poissaolot eivät nosta tasavauhtimiestä esille, koska hän ei ole poissa normaalista poikkeavia määriä.
Pitääkö siis mittaristoja muuttaa?
Ehkä, mutten osaa sanoa miten.
Ehkä eniten vaaditaan kokemusta esimieheltä, jos on kerran tavannut tasavauhtimiehen, tunnistaa sellaisen jatkossakin.
Asiaan liittyy kysymyksiä ja keskustelua mm.
- Onko hän oikeassa tehtävässä?
- Onko tehtävä sellainen, joka vaatii enemmän?
- Voiko tilannetta muuttaa koulutuksella?
- Voiko esimies tehdä jotain, jotta tilanne muuttuu?
- Voiko tiimi tehdä jotain, jotta tilanne muuttuu?
Ja lopuksi, olenko minä koskaan ollut tasavauhtimies?
Kyllä varmaan.
Reiluun 20-vuoteen mahtuu kuitenkin erilaisia elämänvaiheita, erilaisia yllätyksiä siviilielämässä, erilaisia organisaatioita ja esimiehiä sekä erilainen minä.
tiistai 25. syyskuuta 2018
RistiinPölytys
RistiinPölytys on vuonna 2014 ideomalleni workshopille keksimäni leikkimielinen nimi.
Alunperin workshop järjestettiin silloisen työnantajani Samlinkin sisäisenä tapahtumana, jossa eri toimipisteiden edustajat pääsivät tutustumaan toisiinsa, toistensa projekteihin ja päivittäisen työn tuloksiin.
Nyt ajatuksena on, että tutustutaan ihmisiin LinkedIn verkoston kautta myös kasvotusten, mielellään tehtävä ja toimiala rajojen ylitse.
Tilaisuus on vapaamuotoinen, riittävän lyhyt, ja ilmainen.
Jokainen tilaisuus on varmasti erilainen, koska osallistujat tekevät sisällön itse. Tarkoitus ei kuitenkaan ole olla yleinen juttelukerho, joten keskustelun ei ole tarkoitus rönsyillä urheiluun, viikon tv-tarjontaan, politiikkaan tai lasten kasvatukseen.
Jos joku haluaa esimerkiksi pitää lyhyen, n. 30 min infon omasta työpaikastaan, niin se on ok. Jos joku haluaa mielipiteitä kahden potentiaalisen työnantajan väliltä, niin se on ok.
Toivottavasti osasin avata ajatustani riittävästi ja kiinnostus on valtaisa.
Tunnisteet:
Collaboration,
People,
Stories,
Work,
Work smarter
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
