Ei kuitenkaan mystinen herra Godot, vaan olkapääleikkaus.
Käytännössä tämä tarkoittaa pakotettua kesälomaa 2-7 viikon ajaksi, riippuen siitä miten hyvin parantuminen ja kuntoutuminen lähtevät käyntiin.
Eihän siinä, kesällä on mukava lomailla, mutta haluaisin itse valita milloin ja missä olosuhteissa. Nyt tämä kaikki tuli annettuna, mutta onneksi vahingot on minimoitu.
Oma tiimi ei joudu perumaan tai siirtämään kesälomiaan, ainakin juniori pääsee reisuun joka meillä oli suunnitteilla, ja hyvällä onnella olkapääni on ensi vuonna parempi kuin nyt tätä kirjoittaessa.
En silti ole mitenkään ilahtunut tästä kokonaisuudesta, koska olen aina ollut huono toipilas. Tavallinen, melkein kuumeeton, flunssakin on jo neljännen päivän jälkeen ajamassa mökkihöperöksi.
Nyt joudun siis, ehkä parhaiden kesäsäiden aikaan, oppimaan nopeasti vasenkätiseksi. En aio leikata leipää.
Positiivista on, että ehdin tyhjentää lukujonoani, joka on tällä hetkellä massiivinen. Osa kirjoista, n. 30, on perinteisessä formaatissa, osa, n. 45, sähköisenä ja loput 15 äänikirjoina, eli siinä vaiheessa, kun näkö alkaa harittaa voi laittaa luurit päähän.
Ja, huomasin juuri, että mehiläinen voi kuvitella pääni olevan suuri sininen kukka. Kesä on kuitenkin aina talvea parempi.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Work. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Work. Näytä kaikki tekstit
tiistai 18. kesäkuuta 2019
tiistai 4. kesäkuuta 2019
5 kysymystä Dropboxin työhaastattelussa
29.5. törmäsin tähän:
Kysymykset vaativat ajattelua ja ansaitsevat vastauksia.
Aloitin tämän tekstin jo viime viikolla, mutta koska halusin riittävästi aikaa purkaa auki mitä itse vastaisin, kirjoitan tämän nyt loppuun.
Kuka on maailman paras siinä, mitä teen?
Hyvä kysymys, mutta epäilen, että tähän ei voi vastata vain yhden ihmisen nimellä, koska teen mm. seuraavia:
- koulutan
- jäsennän monimutkaisia kokonaisuuksia havainnollisiksi esityksiksi
- myyn ja markkinoin
- visualisoin
Joten, listalle pääsevät ainakin:
- Seth Godin
- Nimetön automyyjä Jyväskylästä
- Barack Obama
- Mari Kiviniemi
Ketkä ovat vaikuttajiani?
Terry Pratchett. Bob Sutton.
STP tai PTerry, kuten me fanit häntä kutsumme, on opettanut minulle tarinankerrontaa, taloutta, politiikkaa, sosiologiaa ja samalla viihdyttänyt, itkettänyt ja pakottanut ajattelemaan.
Bob Suttonin "The No Asshole Rule" oli ensimmäinen businesskirja jonka aloittavana yrittäjänä ostin vuonna 2007. (korjattu julkaisuvuosi)
Mitä olen oppinut viimeisimmän vuoden aikana?
Satunnaisista kohtaamisista syntyy parhaimmillaan hyviä asioita.
Edelleenkään en tiedä kaikkea.
Jos voisin palata kymmenen vuoden takaiseen aikaan, mitä neuvoja antaisin nuoremmalle itselleni?
Neuvoja voisin antaa paljonkin, osa niistä myös hyviä, mutta voisin kiteyttää ne näin:
Tittelit eivät merkitse mitään. Don't be an asshole. Ihmiset ovat tärkeimpiä.
Mitkä ovat tärkeimpiä opetuksia, jotka olen ottanut mukaani?
Aina voi oppia uutta ja aina on mahdollisuus aloittaa alusta.
Tunnisteet:
Hindsight is 20/20,
Insights,
People,
Respect,
Work
sunnuntai 19. toukokuuta 2019
Tiimin määritelmä?
Nykyisessä työssäni minulla on 3 kollegaa, joiden kanssa hoidamme päivittäisiä taskeja. Hallinnollisesti yksi heistä kuuluu eri tiimiin kuin me muut. Organisaation kautta tiimillämme on palvelupäällikkö.
Ketterässä organisaatiossa tiimin määritelmä elää ja joustaa, se kokoaa mm. yhteen eri paikkakunnilla työskenteleviä asiantuntijoita joko projektitiimiksi tai pysyvämmäksi core-tiimiksi, joka keskittyy esimerkiksi yhteen teknologiaan.
Tässä tapauksessa me olemme core-tiimi, keskitymme SharePoint -teknologiaan.
Mikä on palvelupäällikön rooli ja kuuluuko hän tiimiin?
Palvelupäällikkö ei ole hallinnollinen esimies, mutta hänellä on omat tehtävänsä core-tiimin ympärillä ja näin ollen hän on osa tiimiä.
That being said, yksi osa minun työnkuvaani on tehdä palvelupäällikön työstä helpompaa.
Miksi, voisi joku kysyä? Siksi, että loppukädessä meidän molempien palkan maksaa asiakas, ja me molemmat työskentelemme asiakaspalvelussa.
Asiantuntijaorganisaation ainoa perustehtävä on asiakaspalvelu. Erilaisia sisäisin hankkeita tehdään, mutta niidenkin ytimessä pitäisi olla asiakas.
Ketterässä organisaatiossa tiimin määritelmä elää ja joustaa, se kokoaa mm. yhteen eri paikkakunnilla työskenteleviä asiantuntijoita joko projektitiimiksi tai pysyvämmäksi core-tiimiksi, joka keskittyy esimerkiksi yhteen teknologiaan.
Tässä tapauksessa me olemme core-tiimi, keskitymme SharePoint -teknologiaan.
Mikä on palvelupäällikön rooli ja kuuluuko hän tiimiin?
Palvelupäällikkö ei ole hallinnollinen esimies, mutta hänellä on omat tehtävänsä core-tiimin ympärillä ja näin ollen hän on osa tiimiä.
That being said, yksi osa minun työnkuvaani on tehdä palvelupäällikön työstä helpompaa.
Miksi, voisi joku kysyä? Siksi, että loppukädessä meidän molempien palkan maksaa asiakas, ja me molemmat työskentelemme asiakaspalvelussa.
Asiantuntijaorganisaation ainoa perustehtävä on asiakaspalvelu. Erilaisia sisäisin hankkeita tehdään, mutta niidenkin ytimessä pitäisi olla asiakas.
lauantai 9. maaliskuuta 2019
Tyyli, persoona ja ammattilaisuus
Jonkin verran olen LinkedInissä törmännyt keskusteluihin, saako persoona ja sen tuoma pukeutumistyyli näkyä ja onko olemassa ammattilaisen muotti?
Nyt kun tein jo jonkin aikaa mielessä hautuneen liikkeen ja värjäsin hiukseni siniseksi, on aika tarttua tähän hieman tarkemmin.
Kun värjäsin hiukseni, eniten minua huolestutti, että olin menossa viikkoa myöhemmin kouluttamaan eläkeikäisten naisten joukkoa. He ovat kuitenkin ryhmä, joka on kaikkein vähiten kiinnittänyt asiaan huomiota.
Ei heitä kiinnosta, miltä minä näytän. Heitä kiinnostaa miten minä heille puhun. Puhunko selkää ja ymmärrettävää suomea vai piiloudunko it-alan kammottavan jargonin taakse?
He ovat toki vain yksi ryhmä.
Toimin, ja olen toiminut, monenlaisissa tehtävissä ja kohdannut monia erilaisia henkilöitä. Koska työskentelen it-alalla, on minulla lievä taustasuoja, stereotypia huppariin pukeutuneista nörteistä on vahva, ja empiirisen kokemuksen kautta myös totta.
Itsekin käytän usein hupparia, esimerkiksi juuri tuollaisissa koulutuksissa, koska kauluspaitakin olisi hieman kahlitseva, ja pikkutakki toisi mukanaan liian virallista asettelua, koska tärkeintä on ryhmän saama tieto. Ja, koska olen muutenkin nörtti, on siellä hupparin alla esimerkiksi Convention t-paita tai LootCraten mukana tullut t-paita.
Ensisijaisesti suosin kuitenkin kauluspaitoja, koska niiden kanssa voi mennä rennosti, mutta asiaankuuluvasti pukeutuneena myös sellaisen asiakkaan luokse, joka on ostamassa työnantajaltani jonkinlaista it-palvelua. Jos paitani vaatii kalvosinnapit, niin ne ovat sitten vaikka oheisen kuvan kaltaiset.
Vähentääkö jokin persoonani ulostuonnissa ammattilaisuuttani? Ehkä jonkun mielestä, mutta elämme vuotta 2019, meillä pitäisi olla tärkeämpiä asioita mielessä, kuin satunnaisen asiantuntijan pukeutuminen tai persoonan näyttäminen.
Toinen näkökulma, kuulin eilen uimahallissa, kun edelläni vesijuoksussa ollut nainen kertoi toiselle, että hän on ravintola-alalla, ollut jo pitkään, ja hän ei usko, että hän voisi koskaan työskennellä "normaalissa työssä", koska alalla työskentely on vaikuttanut niin voimakkaasti hänen tapaansa kommunikoida ja olla.
Varmasti näinkin voi olla, mutta sen verran monessa it-alan illanvietossa olen ollut, että voin olla myös eri mieltä.
Jos henkilön pukeutuminen on kuitenkin asiallista, näkyvä persoona ei ole hyökkäävä, agressiivinen tai muuten täysin epäasiallinen, niin onko asiantuntija edelleen asiantuntija?
Minusta on, what you see is what you get.
Miten sinusta?
Nyt kun tein jo jonkin aikaa mielessä hautuneen liikkeen ja värjäsin hiukseni siniseksi, on aika tarttua tähän hieman tarkemmin.
Kun värjäsin hiukseni, eniten minua huolestutti, että olin menossa viikkoa myöhemmin kouluttamaan eläkeikäisten naisten joukkoa. He ovat kuitenkin ryhmä, joka on kaikkein vähiten kiinnittänyt asiaan huomiota.
Ei heitä kiinnosta, miltä minä näytän. Heitä kiinnostaa miten minä heille puhun. Puhunko selkää ja ymmärrettävää suomea vai piiloudunko it-alan kammottavan jargonin taakse?
He ovat toki vain yksi ryhmä.
Toimin, ja olen toiminut, monenlaisissa tehtävissä ja kohdannut monia erilaisia henkilöitä. Koska työskentelen it-alalla, on minulla lievä taustasuoja, stereotypia huppariin pukeutuneista nörteistä on vahva, ja empiirisen kokemuksen kautta myös totta.
Itsekin käytän usein hupparia, esimerkiksi juuri tuollaisissa koulutuksissa, koska kauluspaitakin olisi hieman kahlitseva, ja pikkutakki toisi mukanaan liian virallista asettelua, koska tärkeintä on ryhmän saama tieto. Ja, koska olen muutenkin nörtti, on siellä hupparin alla esimerkiksi Convention t-paita tai LootCraten mukana tullut t-paita.
Ensisijaisesti suosin kuitenkin kauluspaitoja, koska niiden kanssa voi mennä rennosti, mutta asiaankuuluvasti pukeutuneena myös sellaisen asiakkaan luokse, joka on ostamassa työnantajaltani jonkinlaista it-palvelua. Jos paitani vaatii kalvosinnapit, niin ne ovat sitten vaikka oheisen kuvan kaltaiset. Vähentääkö jokin persoonani ulostuonnissa ammattilaisuuttani? Ehkä jonkun mielestä, mutta elämme vuotta 2019, meillä pitäisi olla tärkeämpiä asioita mielessä, kuin satunnaisen asiantuntijan pukeutuminen tai persoonan näyttäminen.
Toinen näkökulma, kuulin eilen uimahallissa, kun edelläni vesijuoksussa ollut nainen kertoi toiselle, että hän on ravintola-alalla, ollut jo pitkään, ja hän ei usko, että hän voisi koskaan työskennellä "normaalissa työssä", koska alalla työskentely on vaikuttanut niin voimakkaasti hänen tapaansa kommunikoida ja olla.
Varmasti näinkin voi olla, mutta sen verran monessa it-alan illanvietossa olen ollut, että voin olla myös eri mieltä.
Jos henkilön pukeutuminen on kuitenkin asiallista, näkyvä persoona ei ole hyökkäävä, agressiivinen tai muuten täysin epäasiallinen, niin onko asiantuntija edelleen asiantuntija?
Minusta on, what you see is what you get.
Miten sinusta?
tiistai 19. helmikuuta 2019
Asenne ratkaisee
Miltä kuulostaisi seuraava?
Tätä olen nyt 3 päivää tehnyt, huomenna on kurssin viimeinen päivä.
Päivät ovat olleet väsyttäviä, koska työpajatyyppisestä lähestymisestä huolimatta, kouluttaja on se, joka on useimmiten äänessä.
Mutta, eihän kukaan minua pakottanut ja koulutussisällönkin suunnittelin itse.
Ja siksi tämä on ollut huikeaa.
Ryhmä on vapautunut heti ensimmäisen päivän jälkeen ja olemme keskustelleet mm. Pietarin valoista marraskuussa, vanhoista Neuvostoliiton aikaisista matkustajavaunuista sekä Lähi-idän ruokakulttuurista. Olen myös päässyt maistamaan erään osallistujan tekemää täytettyä flatbrediä, jota haluan kokeilla valmistaa itsekin.
Huomenna on taas mukava lähteä töihin. Ainoa harmi on, että tämän ryhmän osalta kyseessä on tosiaan viimeinen päivä ja koska jokainen ryhmä luo koulutuksen, en tiedä millaiset seikkailut minua vielä tänä keväänä odottavat, mutta suhtaudun niihin optimistisesti.
Saamani palaute on kaunista, mutta numeraalinen keskiarvo on kyllä liian korkea, sen lasken kohteliaisuuden piikkiin. Itse olen saanut taas muistutuksen, että kun lähestyn ihmistä ihmisenä, arjessa tai töissä, ja tarkoitus on auttaa, ei päteä, on homman hoitaminen paljon helpompaa, antoisampaa ja kiinnostavampaa.
Millainen sinun päiväsi oli tänään?
- 4x4 tuntia koulutusta arjen digitaidoista
- 15 osallistujaa
- vähintään 6 kansalaisuutta
- ryhmällä ei ole yhteistä kieltä
- ryhmän suomen kielen osaaminen on heterogeenistä
- koulutussuunnitelma on vain ohjeellinen.
Tätä olen nyt 3 päivää tehnyt, huomenna on kurssin viimeinen päivä.
Päivät ovat olleet väsyttäviä, koska työpajatyyppisestä lähestymisestä huolimatta, kouluttaja on se, joka on useimmiten äänessä.
Mutta, eihän kukaan minua pakottanut ja koulutussisällönkin suunnittelin itse.
Ja siksi tämä on ollut huikeaa.
Ryhmä on vapautunut heti ensimmäisen päivän jälkeen ja olemme keskustelleet mm. Pietarin valoista marraskuussa, vanhoista Neuvostoliiton aikaisista matkustajavaunuista sekä Lähi-idän ruokakulttuurista. Olen myös päässyt maistamaan erään osallistujan tekemää täytettyä flatbrediä, jota haluan kokeilla valmistaa itsekin.
Huomenna on taas mukava lähteä töihin. Ainoa harmi on, että tämän ryhmän osalta kyseessä on tosiaan viimeinen päivä ja koska jokainen ryhmä luo koulutuksen, en tiedä millaiset seikkailut minua vielä tänä keväänä odottavat, mutta suhtaudun niihin optimistisesti.
Saamani palaute on kaunista, mutta numeraalinen keskiarvo on kyllä liian korkea, sen lasken kohteliaisuuden piikkiin. Itse olen saanut taas muistutuksen, että kun lähestyn ihmistä ihmisenä, arjessa tai töissä, ja tarkoitus on auttaa, ei päteä, on homman hoitaminen paljon helpompaa, antoisampaa ja kiinnostavampaa.
Millainen sinun päiväsi oli tänään?
tiistai 12. helmikuuta 2019
Työstä puhuminen käy työstä?
Miten puhumme, kun puhumme töistämme?
Samalla, kun naputtelin omaa kommenttiani, aloin miettiä, että aiheesta voisi kirjoittaa pidempäänkin. Koska se on myös jotain josta pidän: pohtiminen ja pohdintojeni kirjoittaminen auki ja julkiseksi. Aina idean ei tarvitse olla oma, vaan saatan saada kimmokkeen vaikka sinun LinkedIn päivityksestäsi.
Mutta, aiheeseen.
Miten minä puhun työstäni erilaisille kohdeyleisöille?
Pekalle vastasin näin:
Ystävilläni on myös laaja skaala ammatteja, eräs pitkäaikaisin ystäväni on Saamen kielen professori, toinen pitkäaikainen ystäväni ajaa paikkallisbussia. Keskustelut heidän kanssaan ovat vähintäänkin mielenkiintoisia, ja hyvin kaukana omasta alastani ja työkokemuksestani. Molemmat myös viihtyvät työssään.
Entä minä, miten minä vastaisin omiin kysymyksiini?
Olen pohtinut työn merkitystä paljon, koska sain osallistua vuonna 2015 silloisen työnantajani yt-arpajaisiin ja olin eräs avustaen poistuneista.
Mietin pitkään, että mitä haluan tehdä. Ikää alkaa olla, täytin tänä vuonna 45, mutta työtä olisi edessä vielä ainakin 20 vuotta. Miten haluan sen käyttää?
Pari polkua avautui ja sulkeutui, mutta juuri nyt olen tuntikouluttajana, koulutan ensisijaisesti työttömille, eläkeläisille ja maahanmuuttajille sekä arjen että työelämän digitaitoja ja kyllä, olen ylpeä työstäni.
Esimies, tai siis nainen, minulla on, Helsingissä, ja olemme tavanneet, mutta useammin vaihtaneet sähköpostia/soittaneet, ja tähän mennessä hän on ollut kannustava ja hoitanut käytännön esimiestehtävät sujuvasti.
Kiirettä ei ole, ainakaan samalla tavalla kuin ohjelmistosuunnittelijana, koska koulutukset on aikataulutettu järkevästi sekä kouluttajan että osallistujien näkökulmasta.
Kollegoista kirjoitinkin jo aiemmin, osallistujat ovat jokaisessa koulutuksessa erilaisia, mutta hyvin olemme saaneet keskusteluja syntymään ja palautekin on ollut positiivista.
En voi tietää mitä kaikkea tänä vuonna tapahtuu, mutta odotan innolla uusia kokemuksia
- Valitammeko:
- kiirettä
- pomoa
- asiakkaita
- Kehummeko:
- kollegoja
- pomoa
- asiakkaita
- projekteja
- Olemmeko ylpeitä työstämme?
Samalla, kun naputtelin omaa kommenttiani, aloin miettiä, että aiheesta voisi kirjoittaa pidempäänkin. Koska se on myös jotain josta pidän: pohtiminen ja pohdintojeni kirjoittaminen auki ja julkiseksi. Aina idean ei tarvitse olla oma, vaan saatan saada kimmokkeen vaikka sinun LinkedIn päivityksestäsi.
Mutta, aiheeseen.
Miten minä puhun työstäni erilaisille kohdeyleisöille?
Pekalle vastasin näin:
"Mielenkiintoinen kysymys.
Puhun työstäni useinkin, mutta hyvin erilaisin tavoin eri ihmisille.
Alan sisäistä slangia ja alaan liittyvää huumoria on helppo viljellä (ex)kollegojen tai erilaisten seminaarien/tapahtumien osallistujien kanssa, mutta esimerkiksi isoäidilleni en edes yritä selittää mitä teen, vaan kerron enemmän miltä se tuntuu.
Hyvien ystävien kanssa keskustellaan työstä ja sen merkityksestä, uratoiveista ja -suunnitelmista, viilataan sarjanumeroja irti, jotta voidaan kertoa joitain anekdootteja eteenpäin ja kannustetaan, jos kaikki osuu tuulettimeen."Mielenkiintoisimpia keskusteluja olen käynyt junissa. Junien ravintolavaunut ovat poikkeuksellisia paikkoja, koska niissä soolona matkatessa tapaa väkisinkin uusia ihmisiä. Olen keskustellut töistä mm. rallimekaanikon, iltapäivälehden toimittajan, junan konnarin ja sen ravintolavaunun myyjän sekä useammankin myyntimiehen kanssa.
Ystävilläni on myös laaja skaala ammatteja, eräs pitkäaikaisin ystäväni on Saamen kielen professori, toinen pitkäaikainen ystäväni ajaa paikkallisbussia. Keskustelut heidän kanssaan ovat vähintäänkin mielenkiintoisia, ja hyvin kaukana omasta alastani ja työkokemuksestani. Molemmat myös viihtyvät työssään.
Entä minä, miten minä vastaisin omiin kysymyksiini?
Olen pohtinut työn merkitystä paljon, koska sain osallistua vuonna 2015 silloisen työnantajani yt-arpajaisiin ja olin eräs avustaen poistuneista.
Mietin pitkään, että mitä haluan tehdä. Ikää alkaa olla, täytin tänä vuonna 45, mutta työtä olisi edessä vielä ainakin 20 vuotta. Miten haluan sen käyttää?
Pari polkua avautui ja sulkeutui, mutta juuri nyt olen tuntikouluttajana, koulutan ensisijaisesti työttömille, eläkeläisille ja maahanmuuttajille sekä arjen että työelämän digitaitoja ja kyllä, olen ylpeä työstäni.
Esimies, tai siis nainen, minulla on, Helsingissä, ja olemme tavanneet, mutta useammin vaihtaneet sähköpostia/soittaneet, ja tähän mennessä hän on ollut kannustava ja hoitanut käytännön esimiestehtävät sujuvasti.
Kiirettä ei ole, ainakaan samalla tavalla kuin ohjelmistosuunnittelijana, koska koulutukset on aikataulutettu järkevästi sekä kouluttajan että osallistujien näkökulmasta.
Kollegoista kirjoitinkin jo aiemmin, osallistujat ovat jokaisessa koulutuksessa erilaisia, mutta hyvin olemme saaneet keskusteluja syntymään ja palautekin on ollut positiivista.
En voi tietää mitä kaikkea tänä vuonna tapahtuu, mutta odotan innolla uusia kokemuksia
tiistai 5. helmikuuta 2019
Aktiivimalli vain muistoksi jäi
Mikään salaisuus ei ole, että olen freelancer töiden ohella myös työnhakija. Olen siis Aktiivimallin alainen.
Se, mitä se käytännössä tarkoittaa, voidaan hyvin tiivistää tänään siviilisomessani julkaisemaani tekstiin:
"Aktiivimallin vaatimuksesta pakollisen Työnhakuklubin osalta olen nyt kuitannut tämän ja torstain suorittamalla kovin mahtipontisen kuuloiset "verkkokurssit":
Olet suorittanut kurssin Itsensä työllistäminen!
Olet suorittanut kurssin Sosiaalinen media työnhaussa!
Tietysti näin 1,5 yritystä perustaneena ja melkein 1000 hengen LinkedIn verkostolla tämä tuntuu aika surrealistiselta."
En ole yksin tai ainoa.
En ole myöskään ainoa, joka on saanut joskus kirjeen TE-toimistolta:
Käytämme siis yhteiskunnan varoja ostaaksemme yrityksiltä palveluita, joita palveluiden kohteena olevat henkilöt eivät automaattisesti tarvitse, jotta "säästämme" yhteiskunnan varoja.
On varmasti henkilöitä, joille em. koulutus on hyödyksi, mutta se, että kategorisesti niputamme jokaisen työnhakijan osaksi yhtä suurta massaa on resurssien haaskaamista ja ihmisten motivaation tuhlaamista.
Oheisen kirjeen mukaisilla toimilla taas tuhlaamme sekä työnhakijan että hakijayrityksen aikaa, koska molemmat tietävät, että pakkoavioliitto ei ole millään tavalla järkevä.
Työelämä on ollut jo kauan murroksessa, ja teknologinen kehitys muokkaa sitä yhä edelleen, mutta agraariyhteiskunnan tai liukuhihnatyön menetelmät eivät enää mitenkään toimi nyt tai tulevina vuosina.
sunnuntai 27. tammikuuta 2019
Qui docet discit
"It's 94 miles to Tampere, I've got a tank full of gas, half a pack cigarettes, it's dark outside and I'm not wearing sunglasses."Ylläoleva sitaattia olisin voinut käyttää eilen lauantaina, kun starttasin auton klo 7:00 ajaakseni Tampereelle TSL ry:n uusien tuntikouluttajien kaksipäiväiseen verkostoitumis- ja koulutustapahtumaan.
Nyt, kun olen kotiutunut, voin jakaa siviilisomeen äsken päivittämäni: "Huikeita uusia tuttavuuksia ja mahtavia persoonia."
Mitä näistä kahdesta päivästä jäi käteen?
- uusia menetelmiä, joita voin hyödyntää koulutuksissani
- vahva luottamus taustaorganisaation tarjoamaan tukeen
- alustava verkosto uusien kollegoiden kanssa
- tunne, että tätä polkua on nyt hyvä kulkea
Kiitos.
Tunnisteet:
Collaboration,
Colleagues,
Learning,
People,
Respect,
Training,
Trust,
Work
perjantai 4. tammikuuta 2019
2019
Siviilisomen puolella ja osin LinkedInissä oli paljon vuoden 2018 recap julkaisuja.
4.1. on hyvä päivä asettaa tavoitteet alkaneelle vuodelle:
Tiedostan kuvituskuvan väitteen ja myönnän sen pitävän paikkaansa, mutta kaltaiselleni kesäihmiselle on paljon helpompaa buutata koneisto talvipäivänseisauksen jälkeen.
4.1. on hyvä päivä asettaa tavoitteet alkaneelle vuodelle:- pysyvä työpaikka TAI
- freelancer projektien määrän lisääminen siten, että ne kattavat kohdan 1
- Henkilöstöjohtamisen perusopinnot loppuun
- Viestinnän perusopinnot vähintään puoliksi suoritettuna
- Uintiharrastuksen jatkaminen tavoitteellisesti (kustannustekijät)
Tiedostan kuvituskuvan väitteen ja myönnän sen pitävän paikkaansa, mutta kaltaiselleni kesäihmiselle on paljon helpompaa buutata koneisto talvipäivänseisauksen jälkeen.
torstai 20. joulukuuta 2018
Työhaastattelusta
Ke 12.12. klo 11:
Olen menossa perjantaina työhaastatteluun. Kyseessä on toisen kierroksen haastattelu ja kandidaatteja on mukana kolme. Haastattelussa paikalla on mahdollisen tulevan esimiehen lisäksi HR:n edustaja, joka kuulemma esittää ne vaikeat kysymykset.
Miltä nyt tuntuu? Pientä jännistystä on havaittavissa, sillä vaikka haastattelutilanne on tuttu, on jokainen haastattelu kuitenkin erilainen. Sen tekevät ihmiset, jotka siihen osallistuvat.
Jännitystä on myös siksi, että haluan paikan. Tehtävä on mielenkiintoisempi kuin paperilla vaikutti ja se sopii sekä nykyiseen osaamiseeni että lupaa mahdollisuuksia kasvattaa ja laajentaa osaamistani.
To 13.12. klo 20:35
Rekrytoiva esimies soitti neljän aikoihin ja kertoi, että ennakoimattomasta syystä joutuisimme siirtämään haastattelun maanantaille.
Mikä toki sopii, maanantaina olen kuitenkin levänneempi, koska on kaksi vapaata ennen sitä, kuin olisin ollut huomenna.
Maanantaina on toki työaamu, mutta klo 14 alkava haastattelu jättää myös aikaa käydä kotona syömässä ja vaihtamassa vaatteet.
Ma 17.12. klo 17:
Haastattelu oli tänään, klo 14-15. Haastattelun jälkeen menin uimaan ja nyt mietin, mitä kaikkea jätin sanomatta tai mitä olisin voinut sanoa paremmin.
Mikä lienee luonnollista, koska tunnissa on vaikeaa tuoda itsestään täydellistä kuvaa esille, varsinkin, kun haastatteluissa aina on jännityselementtejä.
Olin myös yllättynyt, koska HR;n edustaja oli erilainen, kuin olin etukäteen ajatellut, joten en ollut valmistautunut niin hyvin kuin olisin voinut.
To 20.12. klo 19:15:
Sain klo 18:26 seuraavan sähköpostin:
"Moi Tommi,
![]() |
| 1. haastattelu, 26.11.2018 |
Olen menossa perjantaina työhaastatteluun. Kyseessä on toisen kierroksen haastattelu ja kandidaatteja on mukana kolme. Haastattelussa paikalla on mahdollisen tulevan esimiehen lisäksi HR:n edustaja, joka kuulemma esittää ne vaikeat kysymykset.
Miltä nyt tuntuu? Pientä jännistystä on havaittavissa, sillä vaikka haastattelutilanne on tuttu, on jokainen haastattelu kuitenkin erilainen. Sen tekevät ihmiset, jotka siihen osallistuvat.
Jännitystä on myös siksi, että haluan paikan. Tehtävä on mielenkiintoisempi kuin paperilla vaikutti ja se sopii sekä nykyiseen osaamiseeni että lupaa mahdollisuuksia kasvattaa ja laajentaa osaamistani.
To 13.12. klo 20:35
Rekrytoiva esimies soitti neljän aikoihin ja kertoi, että ennakoimattomasta syystä joutuisimme siirtämään haastattelun maanantaille.
Mikä toki sopii, maanantaina olen kuitenkin levänneempi, koska on kaksi vapaata ennen sitä, kuin olisin ollut huomenna.
Maanantaina on toki työaamu, mutta klo 14 alkava haastattelu jättää myös aikaa käydä kotona syömässä ja vaihtamassa vaatteet.
Ma 17.12. klo 17:
Haastattelu oli tänään, klo 14-15. Haastattelun jälkeen menin uimaan ja nyt mietin, mitä kaikkea jätin sanomatta tai mitä olisin voinut sanoa paremmin.
Mikä lienee luonnollista, koska tunnissa on vaikeaa tuoda itsestään täydellistä kuvaa esille, varsinkin, kun haastatteluissa aina on jännityselementtejä.
Olin myös yllättynyt, koska HR;n edustaja oli erilainen, kuin olin etukäteen ajatellut, joten en ollut valmistautunut niin hyvin kuin olisin voinut.
To 20.12. klo 19:15:
Sain klo 18:26 seuraavan sähköpostin:
"Moi Tommi,
Tänään saimme valintaprosessin päätökseen. Valitettavasti valinta ei tällä kertaa osunut sinuun.
Meillä on kuitenkin lähiaikoina aukeamassa myös muita kiinnostavia tehtäviä, joten kannattaa seurata ilmoitteluamme. Toivottavasti tavataan taas mahdollisissa uusissa haastatteluissa."
Miltä nyt tuntuu, on yleinen kysymys urheilijoille, jotka ylittävät maaliviivan. No, olen toki pettynyt, jokainen meistä olisi, mutta tarkoittaako pettymys, että pilaan sillä joulunajan, ja loppuvuoden?
Ei tarkoita. Joku oli tällä kertaa sopivampi.
Olisinko halunnut saada joululahjan ennakkoon? Tottakai, jokainen, joka tosisaan hakee jotain tehtävää haluaa sen saada.
Aionko hakea niitä lähiaikoinana avautuvia tehtäviä? Aion. Haastattelukierrokset ja koko prosessi olivat miellyttävä kokemus, organisaatio on sellainen, jossa voin hyvin nähdä itseni viiden, kuuden vuoden kuluttuakin ja jos tehtävät ovat yhtään samalla tavalla kiinnostavia kuin tämä, niin tottakai haluan niihin hakea.
Tässä vaiheessa tämä prosessi tuli päätökseen, kiitän rekrytoivaa esimiestä, ja katsotaan vuonna 2019 uusia mahdollisuuksia.
Hyvää joulua ja uutta vuotta kaikille.
tiistai 25. syyskuuta 2018
RistiinPölytys
RistiinPölytys on vuonna 2014 ideomalleni workshopille keksimäni leikkimielinen nimi.
Alunperin workshop järjestettiin silloisen työnantajani Samlinkin sisäisenä tapahtumana, jossa eri toimipisteiden edustajat pääsivät tutustumaan toisiinsa, toistensa projekteihin ja päivittäisen työn tuloksiin.
Nyt ajatuksena on, että tutustutaan ihmisiin LinkedIn verkoston kautta myös kasvotusten, mielellään tehtävä ja toimiala rajojen ylitse.
Tilaisuus on vapaamuotoinen, riittävän lyhyt, ja ilmainen.
Jokainen tilaisuus on varmasti erilainen, koska osallistujat tekevät sisällön itse. Tarkoitus ei kuitenkaan ole olla yleinen juttelukerho, joten keskustelun ei ole tarkoitus rönsyillä urheiluun, viikon tv-tarjontaan, politiikkaan tai lasten kasvatukseen.
Jos joku haluaa esimerkiksi pitää lyhyen, n. 30 min infon omasta työpaikastaan, niin se on ok. Jos joku haluaa mielipiteitä kahden potentiaalisen työnantajan väliltä, niin se on ok.
Toivottavasti osasin avata ajatustani riittävästi ja kiinnostus on valtaisa.
Tunnisteet:
Collaboration,
People,
Stories,
Work,
Work smarter
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




