Osaamiskapeikot

Kun kehittyy asiantuntijaksi yhden teknologian parissa tai kun työskentelee pääpiirteissään samanlaisessa tehtävässä pitkään, syntyy väistämättä osaamiskapeikkoja.

Yksi perinteinen esimerkki on asiantuntija, joka nimitetään esimiestehtäviin. Laadukas esimiestyö vaatii osaamista, jota asiantuntijan roolissa ei yleensä pääse kertymään.

Monilla orginasaatioilla on tähän omia koulutuksiaan tai ne ostetaan ulkoa. Koulutus, kurssit ja mahdolliset sertifioinnit ovatkin hyvä tapa laajentaa osaamistaan.

Esimerkiksi minä olen toiminut projektipäällikkönä yrittäjänä ja freelancerina ollessani, mutten ole saanut siihen mitään muodollista koulutusta tai hankkinut minkäänlaista serfifiointia. Olen toki lukenut erilaisista projektinhallintamenetelmistä ja soveltanut niitä käytäntöön, mutten ehkä osaa parhaita käytäntöjä.

Esimiehenä en ole varsinaisesti toiminut, koska yrityksemme ei koskaan kasvanut siihen pisteeseen, että olisimme palkanneet työntekijöitä, käytimme kumppaneita avuksemme. Molemmissa suhteissa on samankaltaisuuksia, mutta siltikään ne eivät suoraan toimi oppimisen apuna toiseen rooliin.

Tunnistan siis jo ainakin kaksi osaamiskapeikkoa omalta osaltani. Iän myötä niiden myöntäminen on myös helpompaa.

Näin freelancerina ja työnhakijana monet kurssit ovat toki hinnoittelultaan sellaisia, että niihin osallistuminen on mahdotonta, mutta onneksi tarjolla on myös edullisia ja/tai ilmaisia vaihtoehtoja mm. Udemyn ja MITin kautta.

Omat motiivini osaamisen kehittämiseen ovat selkeät, haluan oppia uusia asioita ja kokonaisuuksia, en pelkästään siksi, että minusta tulee näin monipuolisempi ja parempi työntekijä, vaan myös siksi, että haluan mahdollistaa erilaisia urakehitysvaihtoja, ennen kuin kapeikot sulkeutuvat kokonaan.

Tunnistatko, ja myönnätkö, omat kapeikkosi?

RistiinPölytys

RistiinPölytys on vuonna 2014 ideomalleni workshopille keksimäni leikkimielinen nimi.

Alunperin workshop järjestettiin silloisen työnantajani Samlinkin sisäisenä tapahtumana, jossa eri toimipisteiden edustajat pääsivät tutustumaan toisiinsa, toistensa projekteihin ja päivittäisen työn tuloksiin.

Nyt ajatuksena on, että tutustutaan ihmisiin LinkedIn verkoston kautta myös kasvotusten, mielellään tehtävä ja toimiala rajojen ylitse.

Tilaisuus on vapaamuotoinen, riittävän lyhyt, ja ilmainen. 

Jokainen tilaisuus on varmasti erilainen, koska osallistujat tekevät sisällön itse. Tarkoitus ei kuitenkaan ole olla yleinen juttelukerho, joten keskustelun ei ole tarkoitus rönsyillä urheiluun, viikon tv-tarjontaan, politiikkaan tai lasten kasvatukseen.

Jos joku haluaa esimerkiksi pitää lyhyen, n. 30 min infon omasta työpaikastaan, niin se on ok. Jos joku haluaa mielipiteitä kahden potentiaalisen työnantajan väliltä, niin se on ok.

Toivottavasti osasin avata ajatustani riittävästi ja kiinnostus on valtaisa.

Elämä on ohituskaistalla?

Tilastojen mukaan ajan vuosittain kohtuullisen paljon. Vuoden 1997 jälkeen olen ajanut työ- ja vapaa-ajan matkoilla n. 20 000 - 35 000 kilometriä vuodessa.

Mutta tämä kirjoitus ei käsittele liikennettä sinällään, vaan liikenne toimii organisaation ja yksilön toiminnan metaforana.

Koska ajan suurimman osan kilometreistäni varsinaisten moottoriteiden ulkopuolella, olen kiinnittänyt paljonkin huomiota siihen, mitä edelläni ajavat autoilijat tekevät.

Käyttävätkö he turvalliset ohituspaikat hyväkseen, jos jonon kärjessä kulkee rekka vai odottavatko he ohituskaistoja? Käyttävätkö he autonsa tuomaa kuvitteellista suojaa ja fyysistä kokoa tekemällä ohituksia joissa ei ole järkeä? Miten he reagoivat, jos/kun heidät ohitetaan?

Väittäisin, että me kaikki tunnemme ja tiedämme yrityksiä, yhteisöjä ja yksilöitä, jotka sopivat edellä mainittuihin kysymyksiin.

Entä sitten? 

No, ainakin minusta olisi varsin paljon kiinnostavampaa työskennellä organisaatiossa joka tunnistaa mahdollisuudet ja pyrkii niitä kohta aktiivisesti, sen sijaan, että odotetaan passiivisesti, että joku tulee ja tarjoaa sen "vuoden diilin".

Toisaalta, ainakin minusta on miellyttävämpää työskennellä ammattilaisten kanssa, jotka myös etsivät uusia mahdollisuuksia ja tilaisuuksia, mutta eivät kärky niitä ns. sormi liipasimella.

Ensin mainittujen henkilöiden kanssa pelataan avoimin kortein, nostamalla kukin vuorollaan toista positiivisen palautteen kautta.

Kärkkyjiä ei kiinnosta nykyinen työnantaja, nykyinen tiiimi tai omat kollegat, koska he etsivät koko ajan sitä uutta oksaa, joka nostaa juuri heidät parempaan asemaan. 

Organisaatioissa joissa kärkkyjät ovat johdossa, ei työhyvinvointi liene korkealla?

Entä miten minä reagoin, jos minut ohitetaan?

Tästä minulla on loistava esimerkki, kollegani jonka kanssa teimme yhteistyötä tiiviisti n. 3 vuotta on saanut määrätietoisella työllä mahdollisuuksia, joita minulle ei ole tarjoutunut. 

Hän on minua nuorempi ja voisin olla suomalaisen perisynnin mukaisesti kateellinen tai katkera. En ole. Meillä on erilainen elämäntilanne, meillä on erilaisia valintoja takanamme ja tiedän, että hän on rautainen ammattilainen, joten todellakin toivon hänelle vain hyvää ja menestystä myös jatkossa.

Miten sinä reagoit, jos/kun sinut ohitetaan? 

"REDO FROM START"

I first started this blog in the spring 2017. And kept it going for about a month.

Things have changed since then, and I try to get more productive with my writing.

Below is the original introduction, that is still valid, so I'm not going to invent the wheel again, but I have to add these two lines:

Then I learned about Salesforce. Once again, not as a developer, but not purely as an Admin either. 

Now (9/24/2018) I'm between jobs, actively looking, but also focusing on the jobs that help me make some lateral moves within the field. 

------

A brief introduction

"Hello, I'm the Doctor."

Well of course I'm not, but it would kind of fitting to be able to introduce myself as such.

When I started working in IT (1997), internet was quite new and kind of exciting. We had no idea where it would lead. Or at least I didn't. I had a job, I got paid and I knew (kind of) how to code.

Then things started to happen and one job lead to another, internet became something more and I started to think that maybe this would make a career.

It kind of did.

Fast forward to 2010 and I became to know the beast called SharePoint. Did a stint with that and afterwards I started to think, I was no longer a coder, but then again I wasn't a Project Manager nor a Consultant. 

So where, in the ecosystem, would I fit? Took some time to study the Basics of Human Resource Management, not because I was considering a future in HR, but because many of the subjects would make a better team leader and/or team member. 

So here we are, now you know something about me and my history. Take your time with the other posts if you're so inclined.