Kun kehittyy asiantuntijaksi yhden teknologian parissa tai kun työskentelee pääpiirteissään samanlaisessa tehtävässä pitkään, syntyy väistämättä osaamiskapeikkoja.
Yksi perinteinen esimerkki on asiantuntija, joka nimitetään esimiestehtäviin. Laadukas esimiestyö vaatii osaamista, jota asiantuntijan roolissa ei yleensä pääse kertymään.
Monilla orginasaatioilla on tähän omia koulutuksiaan tai ne ostetaan ulkoa. Koulutus, kurssit ja mahdolliset sertifioinnit ovatkin hyvä tapa laajentaa osaamistaan.
Esimerkiksi minä olen toiminut projektipäällikkönä yrittäjänä ja freelancerina ollessani, mutten ole saanut siihen mitään muodollista koulutusta tai hankkinut minkäänlaista serfifiointia. Olen toki lukenut erilaisista projektinhallintamenetelmistä ja soveltanut niitä käytäntöön, mutten ehkä osaa parhaita käytäntöjä.
Esimiehenä en ole varsinaisesti toiminut, koska yrityksemme ei koskaan kasvanut siihen pisteeseen, että olisimme palkanneet työntekijöitä, käytimme kumppaneita avuksemme. Molemmissa suhteissa on samankaltaisuuksia, mutta siltikään ne eivät suoraan toimi oppimisen apuna toiseen rooliin.
Tunnistan siis jo ainakin kaksi osaamiskapeikkoa omalta osaltani. Iän myötä niiden myöntäminen on myös helpompaa.
Näin freelancerina ja työnhakijana monet kurssit ovat toki hinnoittelultaan sellaisia, että niihin osallistuminen on mahdotonta, mutta onneksi tarjolla on myös edullisia ja/tai ilmaisia vaihtoehtoja mm. Udemyn ja MITin kautta.
Omat motiivini osaamisen kehittämiseen ovat selkeät, haluan oppia uusia asioita ja kokonaisuuksia, en pelkästään siksi, että minusta tulee näin monipuolisempi ja parempi työntekijä, vaan myös siksi, että haluan mahdollistaa erilaisia urakehitysvaihtoja, ennen kuin kapeikot sulkeutuvat kokonaan.
Tunnistatko, ja myönnätkö, omat kapeikkosi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti