Tästä se ajatus lähti

Sunnuntaina palasin Tampereelta, ja LinkedIn feedissä pomppasi esille oheinen päivitys.

Paljon oli jo siinä vaihessa kommentoitu, ja luinkin kommentteja, mutta halusin ottaa hieman aikaa ja etäisyyttä vastaukseeni.

Oma verkostoni on kohtuullisen laaja, mutta siltikin painottunut asiantuntijatyötä tekeviin yksilöihin. Me olemme monestikin saaneet valita, mitä työtä teemme, koska olemme olleet onnekkaita, olemme opiskelleet ilman yhteiskunnan paineita nopeasta valmistumisesta, ja löytäneet sen duunin, joka on meille mieleinen.

Sellaisen, jossa voimme toteuttaa itseämme ja kehittyä. Sellaisen työn, jossa palkka on vain osatekijä, koska työyhteisö ja tekemisen meininki ovat tärkeämpiä.

Joillakin meistä on mahdollisuus 'hidastaa elämää', lähteä retriittiin itsemme kehittämiseksi tai miettiä työn merkitystä elämässä.

Mutta?

Miten hyvin meidän keskiluokkainen elämämme toimii, jos yhteiskunnallinen sopimus siitä, että ketään ei jätetä, rikkoutuu? 

Ja, osaammeko me arvostaa sitä elämää, jossa työ ei ole itsensä toteuttamisen paikka, vaan vain keino hankkia leipää ja voita aamupalapöytään?

Kyllä, tämä teksti on provosoiva, mutta sellainen on yhteiskunta jossa elämme.

Qui docet discit

"It's 94 miles to Tampere, I've got a tank full of gas, half a pack cigarettes, it's dark outside and I'm not wearing sunglasses."

Ylläoleva sitaattia olisin voinut käyttää eilen lauantaina, kun starttasin auton klo 7:00 ajaakseni Tampereelle TSL ry:n uusien tuntikouluttajien kaksipäiväiseen verkostoitumis- ja koulutustapahtumaan.

Nyt, kun olen kotiutunut, voin jakaa siviilisomeen äsken päivittämäni: "Huikeita uusia tuttavuuksia ja mahtavia persoonia."

Mitä näistä kahdesta päivästä jäi käteen?

• uusia menetelmiä, joita voin hyödyntää koulutuksissani
• vahva luottamus taustaorganisaation tarjoamaan tukeen
• alustava verkosto uusien kollegoiden kanssa
• tunne, että tätä polkua on nyt hyvä kulkea

Kiitos.

2019

Siviilisomen puolella ja osin LinkedInissä oli paljon vuoden 2018 recap julkaisuja.

4.1. on hyvä päivä asettaa tavoitteet alkaneelle vuodelle:

1. pysyvä työpaikka TAI
2. freelancer projektien määrän lisääminen siten, että ne kattavat kohdan 1 
3. Henkilöstöjohtamisen perusopinnot loppuun
4. Viestinnän perusopinnot vähintään puoliksi suoritettuna
5. Uintiharrastuksen jatkaminen tavoitteellisesti (kustannustekijät)

Tiedostan kuvituskuvan väitteen ja myönnän sen pitävän paikkaansa, mutta kaltaiselleni kesäihmiselle on paljon helpompaa buutata koneisto talvipäivänseisauksen jälkeen.