Ei kuitenkaan mystinen herra Godot, vaan olkapääleikkaus.
Käytännössä tämä tarkoittaa pakotettua kesälomaa 2-7 viikon ajaksi, riippuen siitä miten hyvin parantuminen ja kuntoutuminen lähtevät käyntiin.
Eihän siinä, kesällä on mukava lomailla, mutta haluaisin itse valita milloin ja missä olosuhteissa. Nyt tämä kaikki tuli annettuna, mutta onneksi vahingot on minimoitu.
Oma tiimi ei joudu perumaan tai siirtämään kesälomiaan, ainakin juniori pääsee reisuun joka meillä oli suunnitteilla, ja hyvällä onnella olkapääni on ensi vuonna parempi kuin nyt tätä kirjoittaessa.
En silti ole mitenkään ilahtunut tästä kokonaisuudesta, koska olen aina ollut huono toipilas. Tavallinen, melkein kuumeeton, flunssakin on jo neljännen päivän jälkeen ajamassa mökkihöperöksi.
Nyt joudun siis, ehkä parhaiden kesäsäiden aikaan, oppimaan nopeasti vasenkätiseksi. En aio leikata leipää.
Positiivista on, että ehdin tyhjentää lukujonoani, joka on tällä hetkellä massiivinen. Osa kirjoista, n. 30, on perinteisessä formaatissa, osa, n. 45, sähköisenä ja loput 15 äänikirjoina, eli siinä vaiheessa, kun näkö alkaa harittaa voi laittaa luurit päähän.
Ja, huomasin juuri, että mehiläinen voi kuvitella pääni olevan suuri sininen kukka. Kesä on kuitenkin aina talvea parempi.
Kävin tänään pitkästä aikaa toimistolla.
Syitä etätyöhön on monia, mutta emme ruodi niitä nyt tässä yhteydessä.
Aamupäivän vierailuun oli kaksi syytä.
Toimistolle on tullut uusia ihmisiä ja työpisteitä on sijoiteltu viime perjantaina uudelleen. Kävin siis siirtämässä näytöt ja muun rekvisiitan uudelle työpisteelle ja ehdin tervehtiä myös huonekaveria.
Toinen syy oli Välitavoitekeskustelu.
4-6 viikkoa työsuhteen alkamisesta meillä järjestetään esimiehen kanssa keskustelu, jossa täydennetään HR:n laatimaa lomaketta.
Ja tämä on se ydin:
Sain hämmentävän hienoa palautetta, joka oli peräisin koko triumviraatilta eli omalta esimieheltä, tiimin palvelupäälliköltä ja esimiehen esimieheltä.
Viimeinen 1,5 viikkoa on ollut hieman tikkuista työhön liittymättömien tekijöiden vuoksi*, mutta avoin keskustelu myös niistä asioita esimiehen kanssa teki yhdessä tuon palautteen kanssa tästä aamusta varsin onnistuneen.
*Tulossa saattaa olla olkapäähän kohdistuva leikkaus.
29.5. törmäsin tähän:
Kysymykset vaativat ajattelua ja ansaitsevat vastauksia.
Aloitin tämän tekstin jo viime viikolla, mutta koska halusin riittävästi aikaa purkaa auki mitä itse vastaisin, kirjoitan tämän nyt loppuun.
Kuka on maailman paras siinä, mitä teen?
Hyvä kysymys, mutta epäilen, että tähän ei voi vastata vain yhden ihmisen nimellä, koska teen mm. seuraavia:
- koulutan
- jäsennän monimutkaisia kokonaisuuksia havainnollisiksi esityksiksi
- myyn ja markkinoin
- visualisoin
Joten, listalle pääsevät ainakin:
Ketkä ovat vaikuttajiani?
Terry Pratchett. Bob Sutton.
STP tai PTerry, kuten me fanit häntä kutsumme, on opettanut minulle tarinankerrontaa, taloutta, politiikkaa, sosiologiaa ja samalla viihdyttänyt, itkettänyt ja pakottanut ajattelemaan.
Bob Suttonin "The No Asshole Rule" oli ensimmäinen businesskirja jonka aloittavana yrittäjänä ostin vuonna 2007. (korjattu julkaisuvuosi)
Mitä olen oppinut viimeisimmän vuoden aikana?
Satunnaisista kohtaamisista syntyy parhaimmillaan hyviä asioita.
Edelleenkään en tiedä kaikkea.
Jos voisin palata kymmenen vuoden takaiseen aikaan, mitä neuvoja antaisin nuoremmalle itselleni?
Neuvoja voisin antaa paljonkin, osa niistä myös hyviä, mutta voisin kiteyttää ne näin:
Tittelit eivät merkitse mitään. Don't be an asshole. Ihmiset ovat tärkeimpiä.
Mitkä ovat tärkeimpiä opetuksia, jotka olen ottanut mukaani?
Aina voi oppia uutta ja aina on mahdollisuus aloittaa alusta.
