Huomenna hän tulee

Ei kuitenkaan mystinen herra Godot, vaan olkapääleikkaus.

Käytännössä tämä tarkoittaa pakotettua kesälomaa 2-7 viikon ajaksi, riippuen siitä miten hyvin parantuminen ja kuntoutuminen lähtevät käyntiin.

Eihän siinä, kesällä on mukava lomailla, mutta haluaisin itse valita milloin ja missä olosuhteissa. Nyt tämä kaikki tuli annettuna, mutta onneksi vahingot on minimoitu.

Oma tiimi ei joudu perumaan tai siirtämään kesälomiaan, ainakin juniori pääsee reisuun joka meillä oli suunnitteilla, ja hyvällä onnella olkapääni on ensi vuonna parempi kuin nyt tätä kirjoittaessa.

En silti ole mitenkään ilahtunut tästä kokonaisuudesta, koska olen aina ollut huono toipilas. Tavallinen, melkein kuumeeton, flunssakin on jo neljännen päivän jälkeen ajamassa mökkihöperöksi.

Nyt joudun siis, ehkä parhaiden kesäsäiden aikaan, oppimaan nopeasti vasenkätiseksi. En aio leikata leipää.

Positiivista on, että ehdin tyhjentää lukujonoani, joka on tällä hetkellä massiivinen. Osa kirjoista, n. 30, on perinteisessä formaatissa, osa, n. 45, sähköisenä ja loput 15 äänikirjoina, eli siinä vaiheessa, kun näkö alkaa harittaa voi laittaa luurit päähän.

Ja, huomasin juuri, että mehiläinen voi kuvitella pääni olevan suuri sininen kukka. Kesä on kuitenkin aina talvea parempi.

Pohjoisen taivaan alla kituutteli köyhä kansa

Taru Tammikallio kyseli 6.5. LinkedInissä mielenterveydestä.

Vastaan omasta puolestani.

2007, avioeron ja elämänmuutosten uhatessa, sain diagnoosin, että minulla on keskivaikea masennus.

Sen jälkeen olen ollut tekohengittämässä omaa yritystä, palkansaajana, rekrytoivissa koulutusohjelmissa ja freelancerina lähes yhtäjaksoisesti. Saman ajan sisällä olen kohdannut kaksi menetystä lähipiirissä ja kaikesta huolimatta olen edeleen työkykyinen.

Tuon 6.5. jälkeen olen nähnyt useammankin top 5 tai top 10 listan, joissa luetellaan itsestäänselvyyksiä helpompaan arkeen ja hyvinvointiin. Listoilla toistuvat ainakin:

• Uni
• Ihmissuhteet
• Ruokavalio
• Liikunta

Samoja keinoja positiivisen ajattelun lähettiläät tarjoavat masentuneille. Nuo oman elämänsä Coelhot kertovat meille, että kaikki järjestyy, kunhan vaan nuo ovat kunnossa.

Heiltä vain unohtuu helposti se, että jokainen noistakin vaatii siltä masentuneelta varsin paljon, varsinkin, jos masennus johtaa työkyvyttömyyteen tai työkyvyn alenemiseen.

Masennus ei näy päällepäin, toisin kuin kipsi jalassa. Masennus ei välttämättä katoa koskaan, toisin kuin kipsi sen jälkeen, kun sääriluu on taas luutunut.

Miksi kirjoitan näin arasta aiheesta julkisesti? Siksi, että olen lopettanut oman sairauteni salaamisen jo vuosia sitten, koska tunnen monia, jotka kipuilevat eri asteisen masennuksen kourissa, mutta eivät välttämättä ole saaneet sitä sanallistettua edes lähipiirilleen.

Julkaisen tämän tänään siksi, että Ville Varjosen jako osui juuri silmääni, kaikki tarinat eivät pääty onnellisesti.

Kuntoilusta

Toimistotyöläisenä tulisi pitää huolta myös fyysisestä jaksamisesta.

Kukin tekee sitä tavallaan, tai ei tee.

Yksi tapa tuntuu olevan, että sekin on suorite. Sitä mitataan aktiivisuusrannekkeilla, vertaillaan tilastoja, lasketaan ruokamääriä ja optimoidaan.

Tuo tapa tuntuu itselleni täysin vieraalta. 

On/off -suhde kuntoiluun on peruja koululiikunnasta. Ylipainoisena ja motorisesti kömpelönä en kokenut, että mikään laji on minua varten. En myöskään kokenut liikuntatunteja positiivisena asiana, joten vietinkin myöhemmin useita niistä pingistä pelaten.

Kun tein paluumuuton Jyväskylään v. 2008, aloitin kuntoilemaan pelaamalla sulkapalloa. 

Jatkoin niin kauan kuin selkä kesti hyppimistä. 

Sen jälkeen on ollut lupaavia startteja, muttei mitään pysyvää.

Alkukesästä 2017 kuntoilu sai hyvän alun, kävin ystäväni kanssa seikkailemassa useilla "vuorilla" Jyväskylän lähellä. Arkielämä kuitenkin vyöryi päälle heinäkuussa ja hyvin alkanut putki katkesi.

Tänä vuonna päätin, että jotain on tehtävä. Hellejakson jälkeen oli tarkoitus aktivoitua ulkoilemaan, mutta kantakalvon tulehdus esti sen. 

Onneksi samainen ystäväni vinkkasi, että paikallinen uimahalli oli päättänyt tehdä kampanjan loppuvuodeksi. Lokakuun ja joulukuun välillä saa rannekkeella käydä kerran päivässä uimassa, vesijumpassa, vesijuoksemassa ja kuntosalilla.

Ranneke maksoi 115€, kun normaali aikuisten kertalippu on 9€. Eli 14. kerta on ilmainen. 

Ostin rannekkeen viimeisenä myyntipäivänä 7.10. ja olen käyttänyt sitä nyt neljästi. Huomenna olisi ollut viides kerta, mutta alkava miesflunssa estää sen toteutumisen. 

Olen kuitenkin löytänyt nyt keinon jolla voin pitää yllä ja parantaa kuntoani säästä ja kantakalvon tulehduksesta huolimatta.