Näytetään tekstit, joissa on tunniste Stories. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Stories. Näytä kaikki tekstit

tiistai 12. helmikuuta 2019

Työstä puhuminen käy työstä?

Miten puhumme, kun puhumme töistämme?

  • Valitammeko:
    • kiirettä
    • pomoa
    • asiakkaita
  • Kehummeko:
    • kollegoja
    • pomoa
    • asiakkaita
    • projekteja
  • Olemmeko ylpeitä työstämme?
Tämä teksti sai syntynsä, koska verkostoni jäsen Jarkko oli tykännyt verkostooni vielä silloin kuulumattoman Pekan päivityksestä, joka kosketteli samaa aihetta. 

Samalla, kun naputtelin omaa kommenttiani, aloin miettiä, että aiheesta voisi kirjoittaa pidempäänkin. Koska se on myös jotain josta pidän: pohtiminen ja pohdintojeni kirjoittaminen auki ja julkiseksi. Aina idean ei tarvitse olla oma, vaan saatan saada kimmokkeen vaikka sinun LinkedIn päivityksestäsi.

Mutta, aiheeseen.

Miten minä puhun työstäni erilaisille kohdeyleisöille?

Pekalle vastasin näin:
"Mielenkiintoinen kysymys.
Puhun työstäni useinkin, mutta hyvin erilaisin tavoin eri ihmisille. 
Alan sisäistä slangia ja alaan liittyvää huumoria on helppo viljellä (ex)kollegojen tai erilaisten seminaarien/tapahtumien osallistujien kanssa, mutta esimerkiksi isoäidilleni en edes yritä selittää mitä teen, vaan kerron enemmän miltä se tuntuu. 
Hyvien ystävien kanssa keskustellaan työstä ja sen merkityksestä, uratoiveista ja -suunnitelmista, viilataan sarjanumeroja irti, jotta voidaan kertoa joitain anekdootteja eteenpäin ja kannustetaan, jos kaikki osuu tuulettimeen."
Mielenkiintoisimpia keskusteluja olen käynyt junissa. Junien ravintolavaunut ovat poikkeuksellisia paikkoja, koska niissä soolona matkatessa tapaa väkisinkin uusia ihmisiä. Olen keskustellut töistä mm. rallimekaanikon, iltapäivälehden toimittajan, junan konnarin ja sen ravintolavaunun myyjän sekä useammankin myyntimiehen kanssa.

Ystävilläni on myös laaja skaala ammatteja, eräs pitkäaikaisin ystäväni on Saamen kielen professori, toinen pitkäaikainen ystäväni ajaa paikkallisbussia. Keskustelut heidän kanssaan ovat vähintäänkin mielenkiintoisia, ja hyvin kaukana omasta alastani ja työkokemuksestani. Molemmat myös viihtyvät työssään.

Entä minä, miten minä vastaisin omiin kysymyksiini?

Olen pohtinut työn merkitystä paljon, koska sain osallistua vuonna 2015 silloisen työnantajani yt-arpajaisiin ja olin eräs avustaen poistuneista.

Mietin pitkään, että mitä haluan tehdä. Ikää alkaa olla, täytin tänä vuonna 45, mutta työtä olisi edessä vielä ainakin 20 vuotta. Miten haluan sen käyttää?

Pari polkua avautui ja sulkeutui, mutta juuri nyt olen tuntikouluttajana, koulutan ensisijaisesti työttömille, eläkeläisille ja maahanmuuttajille sekä arjen että työelämän digitaitoja ja kyllä, olen ylpeä työstäni.

Esimies, tai siis nainen, minulla on, Helsingissä, ja olemme tavanneet, mutta useammin vaihtaneet sähköpostia/soittaneet, ja tähän mennessä hän on ollut kannustava ja hoitanut käytännön esimiestehtävät sujuvasti.

Kiirettä ei ole, ainakaan samalla tavalla kuin ohjelmistosuunnittelijana, koska koulutukset on aikataulutettu järkevästi sekä kouluttajan että osallistujien näkökulmasta. 

Kollegoista kirjoitinkin jo aiemmin, osallistujat ovat jokaisessa koulutuksessa erilaisia, mutta hyvin olemme saaneet keskusteluja syntymään ja palautekin on ollut positiivista. 

En voi tietää mitä kaikkea tänä vuonna tapahtuu, mutta odotan innolla uusia kokemuksia

lauantai 13. lokakuuta 2018

Kuntoilusta

Toimistotyöläisenä tulisi pitää huolta myös fyysisestä jaksamisesta.

Kukin tekee sitä tavallaan, tai ei tee.

Yksi tapa tuntuu olevan, että sekin on suorite. Sitä mitataan aktiivisuusrannekkeilla, vertaillaan tilastoja, lasketaan ruokamääriä ja optimoidaan.

Tuo tapa tuntuu itselleni täysin vieraalta. 

On/off -suhde kuntoiluun on peruja koululiikunnasta. Ylipainoisena ja motorisesti kömpelönä en kokenut, että mikään laji on minua varten. En myöskään kokenut liikuntatunteja positiivisena asiana, joten vietinkin myöhemmin useita niistä pingistä pelaten.

Kun tein paluumuuton Jyväskylään v. 2008, aloitin kuntoilemaan pelaamalla sulkapalloa. 

Jatkoin niin kauan kuin selkä kesti hyppimistä. 

Sen jälkeen on ollut lupaavia startteja, muttei mitään pysyvää.

Alkukesästä 2017 kuntoilu sai hyvän alun, kävin ystäväni kanssa seikkailemassa useilla "vuorilla" Jyväskylän lähellä. Arkielämä kuitenkin vyöryi päälle heinäkuussa ja hyvin alkanut putki katkesi.

Tänä vuonna päätin, että jotain on tehtävä. Hellejakson jälkeen oli tarkoitus aktivoitua ulkoilemaan, mutta kantakalvon tulehdus esti sen. 

Onneksi samainen ystäväni vinkkasi, että paikallinen uimahalli oli päättänyt tehdä kampanjan loppuvuodeksi. Lokakuun ja joulukuun välillä saa rannekkeella käydä kerran päivässä uimassa, vesijumpassa, vesijuoksemassa ja kuntosalilla.

Ranneke maksoi 115€, kun normaali aikuisten kertalippu on 9€. Eli 14. kerta on ilmainen. 

Ostin rannekkeen viimeisenä myyntipäivänä 7.10. ja olen käyttänyt sitä nyt neljästi. Huomenna olisi ollut viides kerta, mutta alkava miesflunssa estää sen toteutumisen. 

Olen kuitenkin löytänyt nyt keinon jolla voin pitää yllä ja parantaa kuntoani säästä ja kantakalvon tulehduksesta huolimatta. 

tiistai 25. syyskuuta 2018

RistiinPölytys

RistiinPölytys on vuonna 2014 ideomalleni workshopille keksimäni leikkimielinen nimi.

Alunperin workshop järjestettiin silloisen työnantajani Samlinkin sisäisenä tapahtumana, jossa eri toimipisteiden edustajat pääsivät tutustumaan toisiinsa, toistensa projekteihin ja päivittäisen työn tuloksiin.

Nyt ajatuksena on, että tutustutaan ihmisiin LinkedIn verkoston kautta myös kasvotusten, mielellään tehtävä ja toimiala rajojen ylitse.

Tilaisuus on vapaamuotoinen, riittävän lyhyt, ja ilmainen. 

Jokainen tilaisuus on varmasti erilainen, koska osallistujat tekevät sisällön itse. Tarkoitus ei kuitenkaan ole olla yleinen juttelukerho, joten keskustelun ei ole tarkoitus rönsyillä urheiluun, viikon tv-tarjontaan, politiikkaan tai lasten kasvatukseen.

Jos joku haluaa esimerkiksi pitää lyhyen, n. 30 min infon omasta työpaikastaan, niin se on ok. Jos joku haluaa mielipiteitä kahden potentiaalisen työnantajan väliltä, niin se on ok.

Toivottavasti osasin avata ajatustani riittävästi ja kiinnostus on valtaisa.