Palkitseminen

Tänään olen pariinkin otteeseen törmännyt aiheeseen. Ensin iltapäivän Strategia ja arvot todeksi -kiertueen keskusteluissa ja sitten LinkedInissä.

Raha palkitsee, tiettyyn pisteeseen saakka. Se oli molemmissa esillä, mutta mikä palkitsee minua, kun rahallisesti olemme saavuttaneet saturaation?

Tiedän muutamia seikkoja:

• Esimiehen luottamus
• Kollegoiden luottamus ja arvostus
• Asiakkaan kiitos
• Mentoroidun henkilön kiitos, punaviinipullo ja kortti

Ja sitten, jos käännetään asetelma toisinpäin, miten minä palkitsen ihmisiä ympärilläni?

• Siviilisomen puolella olen alkanut satunnaisesti nostaa esiin ystäviäni kehujen kautta
• Aiemmassa työpaikassani nostin esiin kollegoita Yammerissa kehujen kautta
• Parhaita ystäviäni palkitsen huonoilla vitseillä ja sarkasmilla, ja he tietävät sen

Samalla, kun kirjoitan tätä, mietin ystävääni, jolla on omassa elämässään meneillään vaikea kausi. Palkitsevaa on, kun saan hänet kerran päivässä nauramaan.

Huomenna hän tulee

Ei kuitenkaan mystinen herra Godot, vaan olkapääleikkaus.

Käytännössä tämä tarkoittaa pakotettua kesälomaa 2-7 viikon ajaksi, riippuen siitä miten hyvin parantuminen ja kuntoutuminen lähtevät käyntiin.

Eihän siinä, kesällä on mukava lomailla, mutta haluaisin itse valita milloin ja missä olosuhteissa. Nyt tämä kaikki tuli annettuna, mutta onneksi vahingot on minimoitu.

Oma tiimi ei joudu perumaan tai siirtämään kesälomiaan, ainakin juniori pääsee reisuun joka meillä oli suunnitteilla, ja hyvällä onnella olkapääni on ensi vuonna parempi kuin nyt tätä kirjoittaessa.

En silti ole mitenkään ilahtunut tästä kokonaisuudesta, koska olen aina ollut huono toipilas. Tavallinen, melkein kuumeeton, flunssakin on jo neljännen päivän jälkeen ajamassa mökkihöperöksi.

Nyt joudun siis, ehkä parhaiden kesäsäiden aikaan, oppimaan nopeasti vasenkätiseksi. En aio leikata leipää.

Positiivista on, että ehdin tyhjentää lukujonoani, joka on tällä hetkellä massiivinen. Osa kirjoista, n. 30, on perinteisessä formaatissa, osa, n. 45, sähköisenä ja loput 15 äänikirjoina, eli siinä vaiheessa, kun näkö alkaa harittaa voi laittaa luurit päähän.

Ja, huomasin juuri, että mehiläinen voi kuvitella pääni olevan suuri sininen kukka. Kesä on kuitenkin aina talvea parempi.

Kaupungin tavoitelluin remonttimies

Kävin tänään pitkästä aikaa toimistolla. 

Syitä etätyöhön on monia, mutta emme ruodi niitä nyt tässä yhteydessä.

Aamupäivän vierailuun oli kaksi syytä. 

Toimistolle on tullut uusia ihmisiä ja työpisteitä on sijoiteltu viime perjantaina uudelleen. Kävin siis siirtämässä näytöt ja muun rekvisiitan uudelle työpisteelle ja ehdin tervehtiä myös huonekaveria.

Toinen syy oli Välitavoitekeskustelu. 

4-6 viikkoa työsuhteen alkamisesta meillä järjestetään esimiehen kanssa keskustelu, jossa täydennetään HR:n laatimaa lomaketta. 

Ja tämä on se ydin:

Sain hämmentävän hienoa palautetta, joka oli peräisin koko triumviraatilta eli omalta esimieheltä, tiimin palvelupäälliköltä ja esimiehen esimieheltä. 

Viimeinen 1,5 viikkoa on ollut hieman tikkuista työhön liittymättömien tekijöiden vuoksi*, mutta avoin keskustelu myös niistä asioita esimiehen kanssa teki yhdessä tuon palautteen kanssa tästä aamusta varsin onnistuneen.

*Tulossa saattaa olla olkapäähän kohdistuva leikkaus.

5 kysymystä Dropboxin työhaastattelussa

29.5. törmäsin tähän:

Kysymykset vaativat ajattelua ja ansaitsevat vastauksia.

Aloitin tämän tekstin jo viime viikolla, mutta koska halusin riittävästi aikaa purkaa auki mitä itse vastaisin, kirjoitan tämän nyt loppuun.  


Kuka on maailman paras siinä, mitä teen?

Hyvä kysymys, mutta epäilen, että tähän ei voi vastata vain yhden ihmisen nimellä, koska teen mm. seuraavia:

• koulutan
• jäsennän monimutkaisia kokonaisuuksia havainnollisiksi esityksiksi
• myyn ja markkinoin
• visualisoin

Joten, listalle pääsevät ainakin:

• Seth Godin
• Nimetön automyyjä Jyväskylästä
• Barack Obama
• Mari Kiviniemi

Ketkä ovat vaikuttajiani?

Terry Pratchett. Bob Sutton.

STP tai PTerry, kuten me fanit häntä kutsumme, on opettanut minulle tarinankerrontaa, taloutta, politiikkaa, sosiologiaa ja samalla viihdyttänyt, itkettänyt ja pakottanut ajattelemaan.

Bob Suttonin "The No Asshole Rule" oli ensimmäinen businesskirja jonka aloittavana yrittäjänä ostin vuonna 2007. (korjattu julkaisuvuosi)


Mitä olen oppinut viimeisimmän vuoden aikana?

Satunnaisista kohtaamisista syntyy parhaimmillaan hyviä asioita.

Edelleenkään en tiedä kaikkea.


Jos voisin palata kymmenen vuoden takaiseen aikaan, mitä neuvoja antaisin nuoremmalle itselleni?

Neuvoja voisin antaa paljonkin, osa niistä myös hyviä, mutta voisin kiteyttää ne näin:

Tittelit eivät merkitse mitään. Don't be an asshole. Ihmiset ovat tärkeimpiä.


Mitkä ovat tärkeimpiä opetuksia, jotka olen ottanut mukaani?

Aina voi oppia uutta ja aina on mahdollisuus aloittaa alusta.

Pohjoisen taivaan alla kituutteli köyhä kansa

Taru Tammikallio kyseli 6.5. LinkedInissä mielenterveydestä.

Vastaan omasta puolestani.

2007, avioeron ja elämänmuutosten uhatessa, sain diagnoosin, että minulla on keskivaikea masennus.

Sen jälkeen olen ollut tekohengittämässä omaa yritystä, palkansaajana, rekrytoivissa koulutusohjelmissa ja freelancerina lähes yhtäjaksoisesti. Saman ajan sisällä olen kohdannut kaksi menetystä lähipiirissä ja kaikesta huolimatta olen edeleen työkykyinen.

Tuon 6.5. jälkeen olen nähnyt useammankin top 5 tai top 10 listan, joissa luetellaan itsestäänselvyyksiä helpompaan arkeen ja hyvinvointiin. Listoilla toistuvat ainakin:

• Uni
• Ihmissuhteet
• Ruokavalio
• Liikunta

Samoja keinoja positiivisen ajattelun lähettiläät tarjoavat masentuneille. Nuo oman elämänsä Coelhot kertovat meille, että kaikki järjestyy, kunhan vaan nuo ovat kunnossa.

Heiltä vain unohtuu helposti se, että jokainen noistakin vaatii siltä masentuneelta varsin paljon, varsinkin, jos masennus johtaa työkyvyttömyyteen tai työkyvyn alenemiseen.

Masennus ei näy päällepäin, toisin kuin kipsi jalassa. Masennus ei välttämättä katoa koskaan, toisin kuin kipsi sen jälkeen, kun sääriluu on taas luutunut.

Miksi kirjoitan näin arasta aiheesta julkisesti? Siksi, että olen lopettanut oman sairauteni salaamisen jo vuosia sitten, koska tunnen monia, jotka kipuilevat eri asteisen masennuksen kourissa, mutta eivät välttämättä ole saaneet sitä sanallistettua edes lähipiirilleen.

Julkaisen tämän tänään siksi, että Ville Varjosen jako osui juuri silmääni, kaikki tarinat eivät pääty onnellisesti.

Karavaanari on kaikkien kaveri?

Pitääkö töissä olla kaikkien kaveri? 

Ei pidä, mutta kaikkien kanssa pitäisi tulla toimeen. 

Eikä kukaan saisi olla karavaanari, koska maantiellä ja työelämässä karavaanari estää joutuisan matkanteon.

Mietitään tuota organisaation karavaanaria hetken aikaa:

• Ehkä hän on tottunut tekemään työnsä tietyllä tavalla ja muutos vaikuttaa liian nopealta?
• Ehkä hän on epävarma omasta roolistaan ja haluaa siksi jatkaa tutulla polulla?
• Ehkä hän ei ole huomannut, että takana on jono?

Parhaiten karavaanaria voi auttaa esimerkillä. Sen esimerkin voi tarjota oma tiimi tai esimies, mutta kenenkään ei ole enää vuonna 2019 pakko olla se, joka yksin vetää sitä kivirekeä perässään.

Oma kokemukseni on ensisijaisesti ICT-alalta, jossa työvälineet ja -ympäristöt muuttuvat n. 3 vuoden syklillä, mutta olen tehnyt muutakin, ja peräänkuulutan ketteryyttä myös omassa ajattelussani.

Yhä kiihtyvä digitalisaatio kuluttajapuolella haastaa organisaatioiden kulttuuria ja prosesseja. Muutos on ollut vauhdikasta mm. telekommunikaatiossa ja pankkipalveluissa, mutta mikään sektori ei ole "turvassa" emmekä me voi enää turvautua samaan ajattelumalliin kuin aiemmin.

Onko organisaation karavaanari siis kenenkään kaveri?

Tiimin määritelmä?

Nykyisessä työssäni minulla on 3 kollegaa, joiden kanssa hoidamme päivittäisiä taskeja. Hallinnollisesti yksi heistä kuuluu eri tiimiin kuin me muut. Organisaation kautta tiimillämme on palvelupäällikkö. 

Ketterässä organisaatiossa tiimin määritelmä elää ja joustaa, se kokoaa mm. yhteen eri paikkakunnilla työskenteleviä asiantuntijoita joko projektitiimiksi tai pysyvämmäksi core-tiimiksi, joka keskittyy esimerkiksi yhteen teknologiaan.

Tässä tapauksessa me olemme core-tiimi, keskitymme SharePoint -teknologiaan.

Mikä on palvelupäällikön rooli ja kuuluuko hän tiimiin?

Palvelupäällikkö ei ole hallinnollinen esimies, mutta hänellä on omat tehtävänsä core-tiimin ympärillä ja näin ollen hän on osa tiimiä.

That being said, yksi osa minun työnkuvaani on tehdä palvelupäällikön työstä helpompaa. 

Miksi, voisi joku kysyä? Siksi, että loppukädessä meidän molempien palkan maksaa asiakas, ja me molemmat työskentelemme asiakaspalvelussa.

Asiantuntijaorganisaation ainoa perustehtävä on asiakaspalvelu. Erilaisia sisäisin hankkeita tehdään, mutta niidenkin ytimessä pitäisi olla asiakas.