tiistai 21. toukokuuta 2019

Karavaanari on kaikkien kaveri?

Pitääkö töissä olla kaikkien kaveri? 

Ei pidä, mutta kaikkien kanssa pitäisi tulla toimeen. 


Eikä kukaan saisi olla karavaanari, koska maantiellä ja työelämässä karavaanari estää joutuisan matkanteon.

Mietitään tuota organisaation karavaanaria hetken aikaa:


  • Ehkä hän on tottunut tekemään työnsä tietyllä tavalla ja muutos vaikuttaa liian nopealta?
  • Ehkä hän on epävarma omasta roolistaan ja haluaa siksi jatkaa tutulla polulla?
  • Ehkä hän ei ole huomannut, että takana on jono?

Parhaiten karavaanaria voi auttaa esimerkillä. Sen esimerkin voi tarjota oma tiimi tai esimies, mutta kenenkään ei ole enää vuonna 2019 pakko olla se, joka yksin vetää sitä kivirekeä perässään.

Oma kokemukseni on ensisijaisesti ICT-alalta, jossa työvälineet ja -ympäristöt muuttuvat n. 3 vuoden syklillä, mutta olen tehnyt muutakin, ja peräänkuulutan ketteryyttä myös omassa ajattelussani.

Yhä kiihtyvä digitalisaatio kuluttajapuolella haastaa organisaatioiden kulttuuria ja prosesseja. Muutos on ollut vauhdikasta mm. telekommunikaatiossa ja pankkipalveluissa, mutta mikään sektori ei ole "turvassa" emmekä me voi enää turvautua samaan ajattelumalliin kuin aiemmin.

Onko organisaation karavaanari siis kenenkään kaveri?







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti