Jyväskylän Rantaväylällä Tampereen suunnasta tullessa nopeusrajoitus muuttuu lyhyellä välillä ensin 80km/h -> 60km/h ja sitten 60km/h -> 70km/h.
Tasavauhtimies edelläni ajoi jämäkkästi nopeudella 75km/h, ja tästä johtui mieleeni viime viikon loppupuolella LinkedInissä käyty keskustelu, jossa aiheena olivat ne organisaation työntekijät, jotka eivät ehkä ole eniten äänessä, mutta ovat vahvasti taustalla vaikuttamassa siihen, että projektit saadaan maaliin.
Kysymys onkin, onko tasavauhtimies se turvallinen valinta, luottopelaaja, joka tekee sen työnsä nostamatta itseään hännästä, henkilö, joka ehkä jää hieman huomaamatta?
Minusta ei.
Tasavauhtimies kokee ehkä olevansa juuri sellainen, mutta toiminnallaan hän nimenomaisesti osoittaa, ettei ole. Kun organisaatiolla tai muilla asiantuntijoilla ei ole kiire, hänellä on, kun oikeasti kiire ja tarvitaan venymistä, hän törmää omaan maksimiinsa, eikä pysty tai halua venymään sen ylitse, mutta vaikuttaa kiireiseltä.
Voiko asialle siis tehdä jotain?
Minusta voi.
Tasavauhtimiehen esimiehen olisi kyettävä huomaamaan tämä epäsuhta, joka voi olla hyvinkin vaikea huomata, koska mittaristot eivät mittaa hetkellistä suoritetta, vaan pitkän ajan trendiä.
Myöskään mahdolliset poissaolot eivät nosta tasavauhtimiestä esille, koska hän ei ole poissa normaalista poikkeavia määriä.
Pitääkö siis mittaristoja muuttaa?
Ehkä, mutten osaa sanoa miten.
Ehkä eniten vaaditaan kokemusta esimieheltä, jos on kerran tavannut tasavauhtimiehen, tunnistaa sellaisen jatkossakin.
Asiaan liittyy kysymyksiä ja keskustelua mm.
- Onko hän oikeassa tehtävässä?
- Onko tehtävä sellainen, joka vaatii enemmän?
- Voiko tilannetta muuttaa koulutuksella?
- Voiko esimies tehdä jotain, jotta tilanne muuttuu?
- Voiko tiimi tehdä jotain, jotta tilanne muuttuu?
Ja lopuksi, olenko minä koskaan ollut tasavauhtimies?
Kyllä varmaan.
Reiluun 20-vuoteen mahtuu kuitenkin erilaisia elämänvaiheita, erilaisia yllätyksiä siviilielämässä, erilaisia organisaatioita ja esimiehiä sekä erilainen minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti