Kävin tänään pitkästä aikaa toimistolla.
Syitä etätyöhön on monia, mutta emme ruodi niitä nyt tässä yhteydessä.
Aamupäivän vierailuun oli kaksi syytä.
Toimistolle on tullut uusia ihmisiä ja työpisteitä on sijoiteltu viime perjantaina uudelleen. Kävin siis siirtämässä näytöt ja muun rekvisiitan uudelle työpisteelle ja ehdin tervehtiä myös huonekaveria.
Toinen syy oli Välitavoitekeskustelu.
4-6 viikkoa työsuhteen alkamisesta meillä järjestetään esimiehen kanssa keskustelu, jossa täydennetään HR:n laatimaa lomaketta.
Ja tämä on se ydin:
Sain hämmentävän hienoa palautetta, joka oli peräisin koko triumviraatilta eli omalta esimieheltä, tiimin palvelupäälliköltä ja esimiehen esimieheltä.
Viimeinen 1,5 viikkoa on ollut hieman tikkuista työhön liittymättömien tekijöiden vuoksi*, mutta avoin keskustelu myös niistä asioita esimiehen kanssa teki yhdessä tuon palautteen kanssa tästä aamusta varsin onnistuneen.
*Tulossa saattaa olla olkapäähän kohdistuva leikkaus.
tiistai 11. kesäkuuta 2019
tiistai 4. kesäkuuta 2019
5 kysymystä Dropboxin työhaastattelussa
29.5. törmäsin tähän:
Kysymykset vaativat ajattelua ja ansaitsevat vastauksia.
Aloitin tämän tekstin jo viime viikolla, mutta koska halusin riittävästi aikaa purkaa auki mitä itse vastaisin, kirjoitan tämän nyt loppuun.
Kuka on maailman paras siinä, mitä teen?
Hyvä kysymys, mutta epäilen, että tähän ei voi vastata vain yhden ihmisen nimellä, koska teen mm. seuraavia:
- koulutan
- jäsennän monimutkaisia kokonaisuuksia havainnollisiksi esityksiksi
- myyn ja markkinoin
- visualisoin
Joten, listalle pääsevät ainakin:
- Seth Godin
- Nimetön automyyjä Jyväskylästä
- Barack Obama
- Mari Kiviniemi
Ketkä ovat vaikuttajiani?
Terry Pratchett. Bob Sutton.
STP tai PTerry, kuten me fanit häntä kutsumme, on opettanut minulle tarinankerrontaa, taloutta, politiikkaa, sosiologiaa ja samalla viihdyttänyt, itkettänyt ja pakottanut ajattelemaan.
Bob Suttonin "The No Asshole Rule" oli ensimmäinen businesskirja jonka aloittavana yrittäjänä ostin vuonna 2007. (korjattu julkaisuvuosi)
Mitä olen oppinut viimeisimmän vuoden aikana?
Satunnaisista kohtaamisista syntyy parhaimmillaan hyviä asioita.
Edelleenkään en tiedä kaikkea.
Jos voisin palata kymmenen vuoden takaiseen aikaan, mitä neuvoja antaisin nuoremmalle itselleni?
Neuvoja voisin antaa paljonkin, osa niistä myös hyviä, mutta voisin kiteyttää ne näin:
Tittelit eivät merkitse mitään. Don't be an asshole. Ihmiset ovat tärkeimpiä.
Mitkä ovat tärkeimpiä opetuksia, jotka olen ottanut mukaani?
Aina voi oppia uutta ja aina on mahdollisuus aloittaa alusta.
Tunnisteet:
Hindsight is 20/20,
Insights,
People,
Respect,
Work
keskiviikko 29. toukokuuta 2019
Pohjoisen taivaan alla kituutteli köyhä kansa
Taru Tammikallio kyseli 6.5. LinkedInissä mielenterveydestä.
Vastaan omasta puolestani.
2007, avioeron ja elämänmuutosten uhatessa, sain diagnoosin, että minulla on keskivaikea masennus.
Sen jälkeen olen ollut tekohengittämässä omaa yritystä, palkansaajana, rekrytoivissa koulutusohjelmissa ja freelancerina lähes yhtäjaksoisesti. Saman ajan sisällä olen kohdannut kaksi menetystä lähipiirissä ja kaikesta huolimatta olen edeleen työkykyinen.
Tuon 6.5. jälkeen olen nähnyt useammankin top 5 tai top 10 listan, joissa luetellaan itsestäänselvyyksiä helpompaan arkeen ja hyvinvointiin. Listoilla toistuvat ainakin:
Vastaan omasta puolestani.
2007, avioeron ja elämänmuutosten uhatessa, sain diagnoosin, että minulla on keskivaikea masennus.
Sen jälkeen olen ollut tekohengittämässä omaa yritystä, palkansaajana, rekrytoivissa koulutusohjelmissa ja freelancerina lähes yhtäjaksoisesti. Saman ajan sisällä olen kohdannut kaksi menetystä lähipiirissä ja kaikesta huolimatta olen edeleen työkykyinen.
Tuon 6.5. jälkeen olen nähnyt useammankin top 5 tai top 10 listan, joissa luetellaan itsestäänselvyyksiä helpompaan arkeen ja hyvinvointiin. Listoilla toistuvat ainakin:
- Uni
- Ihmissuhteet
- Ruokavalio
- Liikunta
Samoja keinoja positiivisen ajattelun lähettiläät tarjoavat masentuneille. Nuo oman elämänsä Coelhot kertovat meille, että kaikki järjestyy, kunhan vaan nuo ovat kunnossa.
Heiltä vain unohtuu helposti se, että jokainen noistakin vaatii siltä masentuneelta varsin paljon, varsinkin, jos masennus johtaa työkyvyttömyyteen tai työkyvyn alenemiseen.
Masennus ei näy päällepäin, toisin kuin kipsi jalassa. Masennus ei välttämättä katoa koskaan, toisin kuin kipsi sen jälkeen, kun sääriluu on taas luutunut.
Miksi kirjoitan näin arasta aiheesta julkisesti? Siksi, että olen lopettanut oman sairauteni salaamisen jo vuosia sitten, koska tunnen monia, jotka kipuilevat eri asteisen masennuksen kourissa, mutta eivät välttämättä ole saaneet sitä sanallistettua edes lähipiirilleen.
Julkaisen tämän tänään siksi, että Ville Varjosen jako osui juuri silmääni, kaikki tarinat eivät pääty onnellisesti.
tiistai 21. toukokuuta 2019
Karavaanari on kaikkien kaveri?
Pitääkö töissä olla kaikkien kaveri?
Ei pidä, mutta kaikkien kanssa pitäisi tulla toimeen.
Eikä kukaan saisi olla karavaanari, koska maantiellä ja työelämässä karavaanari estää joutuisan matkanteon.
Mietitään tuota organisaation karavaanaria hetken aikaa:
Ei pidä, mutta kaikkien kanssa pitäisi tulla toimeen.
Eikä kukaan saisi olla karavaanari, koska maantiellä ja työelämässä karavaanari estää joutuisan matkanteon.
Mietitään tuota organisaation karavaanaria hetken aikaa:
- Ehkä hän on tottunut tekemään työnsä tietyllä tavalla ja muutos vaikuttaa liian nopealta?
- Ehkä hän on epävarma omasta roolistaan ja haluaa siksi jatkaa tutulla polulla?
- Ehkä hän ei ole huomannut, että takana on jono?
Parhaiten karavaanaria voi auttaa esimerkillä. Sen esimerkin voi tarjota oma tiimi tai esimies, mutta kenenkään ei ole enää vuonna 2019 pakko olla se, joka yksin vetää sitä kivirekeä perässään.
Oma kokemukseni on ensisijaisesti ICT-alalta, jossa työvälineet ja -ympäristöt muuttuvat n. 3 vuoden syklillä, mutta olen tehnyt muutakin, ja peräänkuulutan ketteryyttä myös omassa ajattelussani.
Yhä kiihtyvä digitalisaatio kuluttajapuolella haastaa organisaatioiden kulttuuria ja prosesseja. Muutos on ollut vauhdikasta mm. telekommunikaatiossa ja pankkipalveluissa, mutta mikään sektori ei ole "turvassa" emmekä me voi enää turvautua samaan ajattelumalliin kuin aiemmin.
Onko organisaation karavaanari siis kenenkään kaveri?
Oma kokemukseni on ensisijaisesti ICT-alalta, jossa työvälineet ja -ympäristöt muuttuvat n. 3 vuoden syklillä, mutta olen tehnyt muutakin, ja peräänkuulutan ketteryyttä myös omassa ajattelussani.
Yhä kiihtyvä digitalisaatio kuluttajapuolella haastaa organisaatioiden kulttuuria ja prosesseja. Muutos on ollut vauhdikasta mm. telekommunikaatiossa ja pankkipalveluissa, mutta mikään sektori ei ole "turvassa" emmekä me voi enää turvautua samaan ajattelumalliin kuin aiemmin.
Onko organisaation karavaanari siis kenenkään kaveri?
sunnuntai 19. toukokuuta 2019
Tiimin määritelmä?
Nykyisessä työssäni minulla on 3 kollegaa, joiden kanssa hoidamme päivittäisiä taskeja. Hallinnollisesti yksi heistä kuuluu eri tiimiin kuin me muut. Organisaation kautta tiimillämme on palvelupäällikkö.
Ketterässä organisaatiossa tiimin määritelmä elää ja joustaa, se kokoaa mm. yhteen eri paikkakunnilla työskenteleviä asiantuntijoita joko projektitiimiksi tai pysyvämmäksi core-tiimiksi, joka keskittyy esimerkiksi yhteen teknologiaan.
Tässä tapauksessa me olemme core-tiimi, keskitymme SharePoint -teknologiaan.
Mikä on palvelupäällikön rooli ja kuuluuko hän tiimiin?
Palvelupäällikkö ei ole hallinnollinen esimies, mutta hänellä on omat tehtävänsä core-tiimin ympärillä ja näin ollen hän on osa tiimiä.
That being said, yksi osa minun työnkuvaani on tehdä palvelupäällikön työstä helpompaa.
Miksi, voisi joku kysyä? Siksi, että loppukädessä meidän molempien palkan maksaa asiakas, ja me molemmat työskentelemme asiakaspalvelussa.
Asiantuntijaorganisaation ainoa perustehtävä on asiakaspalvelu. Erilaisia sisäisin hankkeita tehdään, mutta niidenkin ytimessä pitäisi olla asiakas.
Ketterässä organisaatiossa tiimin määritelmä elää ja joustaa, se kokoaa mm. yhteen eri paikkakunnilla työskenteleviä asiantuntijoita joko projektitiimiksi tai pysyvämmäksi core-tiimiksi, joka keskittyy esimerkiksi yhteen teknologiaan.
Tässä tapauksessa me olemme core-tiimi, keskitymme SharePoint -teknologiaan.
Mikä on palvelupäällikön rooli ja kuuluuko hän tiimiin?
Palvelupäällikkö ei ole hallinnollinen esimies, mutta hänellä on omat tehtävänsä core-tiimin ympärillä ja näin ollen hän on osa tiimiä.
That being said, yksi osa minun työnkuvaani on tehdä palvelupäällikön työstä helpompaa.
Miksi, voisi joku kysyä? Siksi, että loppukädessä meidän molempien palkan maksaa asiakas, ja me molemmat työskentelemme asiakaspalvelussa.
Asiantuntijaorganisaation ainoa perustehtävä on asiakaspalvelu. Erilaisia sisäisin hankkeita tehdään, mutta niidenkin ytimessä pitäisi olla asiakas.
lauantai 9. maaliskuuta 2019
Tyyli, persoona ja ammattilaisuus
Jonkin verran olen LinkedInissä törmännyt keskusteluihin, saako persoona ja sen tuoma pukeutumistyyli näkyä ja onko olemassa ammattilaisen muotti?
Nyt kun tein jo jonkin aikaa mielessä hautuneen liikkeen ja värjäsin hiukseni siniseksi, on aika tarttua tähän hieman tarkemmin.
Kun värjäsin hiukseni, eniten minua huolestutti, että olin menossa viikkoa myöhemmin kouluttamaan eläkeikäisten naisten joukkoa. He ovat kuitenkin ryhmä, joka on kaikkein vähiten kiinnittänyt asiaan huomiota.
Ei heitä kiinnosta, miltä minä näytän. Heitä kiinnostaa miten minä heille puhun. Puhunko selkää ja ymmärrettävää suomea vai piiloudunko it-alan kammottavan jargonin taakse?
He ovat toki vain yksi ryhmä.
Toimin, ja olen toiminut, monenlaisissa tehtävissä ja kohdannut monia erilaisia henkilöitä. Koska työskentelen it-alalla, on minulla lievä taustasuoja, stereotypia huppariin pukeutuneista nörteistä on vahva, ja empiirisen kokemuksen kautta myös totta.
Itsekin käytän usein hupparia, esimerkiksi juuri tuollaisissa koulutuksissa, koska kauluspaitakin olisi hieman kahlitseva, ja pikkutakki toisi mukanaan liian virallista asettelua, koska tärkeintä on ryhmän saama tieto. Ja, koska olen muutenkin nörtti, on siellä hupparin alla esimerkiksi Convention t-paita tai LootCraten mukana tullut t-paita.
Ensisijaisesti suosin kuitenkin kauluspaitoja, koska niiden kanssa voi mennä rennosti, mutta asiaankuuluvasti pukeutuneena myös sellaisen asiakkaan luokse, joka on ostamassa työnantajaltani jonkinlaista it-palvelua. Jos paitani vaatii kalvosinnapit, niin ne ovat sitten vaikka oheisen kuvan kaltaiset.
Vähentääkö jokin persoonani ulostuonnissa ammattilaisuuttani? Ehkä jonkun mielestä, mutta elämme vuotta 2019, meillä pitäisi olla tärkeämpiä asioita mielessä, kuin satunnaisen asiantuntijan pukeutuminen tai persoonan näyttäminen.
Toinen näkökulma, kuulin eilen uimahallissa, kun edelläni vesijuoksussa ollut nainen kertoi toiselle, että hän on ravintola-alalla, ollut jo pitkään, ja hän ei usko, että hän voisi koskaan työskennellä "normaalissa työssä", koska alalla työskentely on vaikuttanut niin voimakkaasti hänen tapaansa kommunikoida ja olla.
Varmasti näinkin voi olla, mutta sen verran monessa it-alan illanvietossa olen ollut, että voin olla myös eri mieltä.
Jos henkilön pukeutuminen on kuitenkin asiallista, näkyvä persoona ei ole hyökkäävä, agressiivinen tai muuten täysin epäasiallinen, niin onko asiantuntija edelleen asiantuntija?
Minusta on, what you see is what you get.
Miten sinusta?
Nyt kun tein jo jonkin aikaa mielessä hautuneen liikkeen ja värjäsin hiukseni siniseksi, on aika tarttua tähän hieman tarkemmin.
Kun värjäsin hiukseni, eniten minua huolestutti, että olin menossa viikkoa myöhemmin kouluttamaan eläkeikäisten naisten joukkoa. He ovat kuitenkin ryhmä, joka on kaikkein vähiten kiinnittänyt asiaan huomiota.
Ei heitä kiinnosta, miltä minä näytän. Heitä kiinnostaa miten minä heille puhun. Puhunko selkää ja ymmärrettävää suomea vai piiloudunko it-alan kammottavan jargonin taakse?
He ovat toki vain yksi ryhmä.
Toimin, ja olen toiminut, monenlaisissa tehtävissä ja kohdannut monia erilaisia henkilöitä. Koska työskentelen it-alalla, on minulla lievä taustasuoja, stereotypia huppariin pukeutuneista nörteistä on vahva, ja empiirisen kokemuksen kautta myös totta.
Itsekin käytän usein hupparia, esimerkiksi juuri tuollaisissa koulutuksissa, koska kauluspaitakin olisi hieman kahlitseva, ja pikkutakki toisi mukanaan liian virallista asettelua, koska tärkeintä on ryhmän saama tieto. Ja, koska olen muutenkin nörtti, on siellä hupparin alla esimerkiksi Convention t-paita tai LootCraten mukana tullut t-paita.
Ensisijaisesti suosin kuitenkin kauluspaitoja, koska niiden kanssa voi mennä rennosti, mutta asiaankuuluvasti pukeutuneena myös sellaisen asiakkaan luokse, joka on ostamassa työnantajaltani jonkinlaista it-palvelua. Jos paitani vaatii kalvosinnapit, niin ne ovat sitten vaikka oheisen kuvan kaltaiset. Vähentääkö jokin persoonani ulostuonnissa ammattilaisuuttani? Ehkä jonkun mielestä, mutta elämme vuotta 2019, meillä pitäisi olla tärkeämpiä asioita mielessä, kuin satunnaisen asiantuntijan pukeutuminen tai persoonan näyttäminen.
Toinen näkökulma, kuulin eilen uimahallissa, kun edelläni vesijuoksussa ollut nainen kertoi toiselle, että hän on ravintola-alalla, ollut jo pitkään, ja hän ei usko, että hän voisi koskaan työskennellä "normaalissa työssä", koska alalla työskentely on vaikuttanut niin voimakkaasti hänen tapaansa kommunikoida ja olla.
Varmasti näinkin voi olla, mutta sen verran monessa it-alan illanvietossa olen ollut, että voin olla myös eri mieltä.
Jos henkilön pukeutuminen on kuitenkin asiallista, näkyvä persoona ei ole hyökkäävä, agressiivinen tai muuten täysin epäasiallinen, niin onko asiantuntija edelleen asiantuntija?
Minusta on, what you see is what you get.
Miten sinusta?
tiistai 19. helmikuuta 2019
Asenne ratkaisee
Miltä kuulostaisi seuraava?
Tätä olen nyt 3 päivää tehnyt, huomenna on kurssin viimeinen päivä.
Päivät ovat olleet väsyttäviä, koska työpajatyyppisestä lähestymisestä huolimatta, kouluttaja on se, joka on useimmiten äänessä.
Mutta, eihän kukaan minua pakottanut ja koulutussisällönkin suunnittelin itse.
Ja siksi tämä on ollut huikeaa.
Ryhmä on vapautunut heti ensimmäisen päivän jälkeen ja olemme keskustelleet mm. Pietarin valoista marraskuussa, vanhoista Neuvostoliiton aikaisista matkustajavaunuista sekä Lähi-idän ruokakulttuurista. Olen myös päässyt maistamaan erään osallistujan tekemää täytettyä flatbrediä, jota haluan kokeilla valmistaa itsekin.
Huomenna on taas mukava lähteä töihin. Ainoa harmi on, että tämän ryhmän osalta kyseessä on tosiaan viimeinen päivä ja koska jokainen ryhmä luo koulutuksen, en tiedä millaiset seikkailut minua vielä tänä keväänä odottavat, mutta suhtaudun niihin optimistisesti.
Saamani palaute on kaunista, mutta numeraalinen keskiarvo on kyllä liian korkea, sen lasken kohteliaisuuden piikkiin. Itse olen saanut taas muistutuksen, että kun lähestyn ihmistä ihmisenä, arjessa tai töissä, ja tarkoitus on auttaa, ei päteä, on homman hoitaminen paljon helpompaa, antoisampaa ja kiinnostavampaa.
Millainen sinun päiväsi oli tänään?
- 4x4 tuntia koulutusta arjen digitaidoista
- 15 osallistujaa
- vähintään 6 kansalaisuutta
- ryhmällä ei ole yhteistä kieltä
- ryhmän suomen kielen osaaminen on heterogeenistä
- koulutussuunnitelma on vain ohjeellinen.
Tätä olen nyt 3 päivää tehnyt, huomenna on kurssin viimeinen päivä.
Päivät ovat olleet väsyttäviä, koska työpajatyyppisestä lähestymisestä huolimatta, kouluttaja on se, joka on useimmiten äänessä.
Mutta, eihän kukaan minua pakottanut ja koulutussisällönkin suunnittelin itse.
Ja siksi tämä on ollut huikeaa.
Ryhmä on vapautunut heti ensimmäisen päivän jälkeen ja olemme keskustelleet mm. Pietarin valoista marraskuussa, vanhoista Neuvostoliiton aikaisista matkustajavaunuista sekä Lähi-idän ruokakulttuurista. Olen myös päässyt maistamaan erään osallistujan tekemää täytettyä flatbrediä, jota haluan kokeilla valmistaa itsekin.
Huomenna on taas mukava lähteä töihin. Ainoa harmi on, että tämän ryhmän osalta kyseessä on tosiaan viimeinen päivä ja koska jokainen ryhmä luo koulutuksen, en tiedä millaiset seikkailut minua vielä tänä keväänä odottavat, mutta suhtaudun niihin optimistisesti.
Saamani palaute on kaunista, mutta numeraalinen keskiarvo on kyllä liian korkea, sen lasken kohteliaisuuden piikkiin. Itse olen saanut taas muistutuksen, että kun lähestyn ihmistä ihmisenä, arjessa tai töissä, ja tarkoitus on auttaa, ei päteä, on homman hoitaminen paljon helpompaa, antoisampaa ja kiinnostavampaa.
Millainen sinun päiväsi oli tänään?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

